31.1.2018

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas


"tähtisumuna minä synnyin, avasin häkeltyneenä silmäni ja itkin. minä olin ihme ja ihmeellinen, ihmeissäni lumesta ja radion nappuloista. kiljuin kun olisi pitänyt olla hiljaa ja hymyilin silmille, joita en enää koskaan kohtaisi."

Youtubesta tutun vloggaajan Maiju "Mansikkka" Voutilaisen esikoisrunoteos Itke minulle taivas meinasi valikoitua Kahden naisen lukupiirimme joulukuun kirjaksi. Koska emme saaneet sitä ajoissa käsiimme, luimme sen sijaan Katri Rauanjoen romaanin Jonain keväänä herään. Uteliaisuuteni Voutilaisen runoteosta kohtaan kuitenkin säilyi ja päätin lukea sen. Runoja tulee muutenkin luettua niin vähän.

Suoraan sanottuna Itke minulle taivas ei ollut ihan minun juttuni. Toki jo aavistinkin sen teoksen kuvauksen perusteella, mutta halusin silti kokeilla. Olen mielestäni liian vanha ja liian erilaisessa elämäntilanteessa samastuakseni kamalasti kokoelman runoihin ja niiden välittämiin kokemuksiin. Samoin minulle kävi myös Rupi Kaurin Milk and Honeyn kanssa, jota tämä Voutilaisen teos suuresti muistuttaa. Parhaiten kokoelma uponnee Voutilaisen itsensä ikäisiin parikymppisiin ja sitä nuorempiin aina yläkouluikäisiin asti.

"itke minulle taivas
tahdon kylpeä sinussa
kun valo valtaa kaiken

itke minulle taivas
jotta voin sukeltaa
seinien kaatuessa"

Itke minulle taivas -kokoelman runot ja mietteet kuvaavat kirjoittajansa pimeimpiä hetkiä. Niissä näkyvät ahdistus, yksinäisyys ja omaa ruumista kohtaan koettu vastenmielisyys, mutta myös lohtu ja toivo paremmasta. Kokoelman alkupuolella on muutama minuakin miellyttävä runo, kuten esimerkiksi alun sitaattiin valittu tähtisumu, mutta suurin osa ei tuo minulle mitään uutta tai oivaltavaa tai en kokenut niissä kuvattuja ajatuksia tai tunteita oikein tutuiksi tässä elämäntilanteessa. Teini-ikäinen minä olisi ehkä pitänyt usein varsin ehdottomia ja äärimmäisiä tunteita kuvaavista runoista enemmän, sillä elämä oli silloin aika ehdotonta ja äärimmäisten tunteiden värittämää.

Runojen ohessa oleva nätti kuvitus on Hilla Semerin käsialaa.


Helmet-lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja

––

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
Otava 2017, 63 s.

6 kommenttia :

  1. Minunkin mielestä tässä Maiju Voutilaisen ja Rupi Kaurin teoksissa on yllättävän paljon samaa. Jo ihan jos ajatellaan kirjojen ja tekstien ulkonäköä. Tykkäsin molemmista paljon ja kuulunkin tuohon mainitsemaasi ikäluokkaan parikymppisistä yläkoululaisiin! :D Nämä selkeästi uppoavat vähän nuorempiin paremmin, mitä nyt muistakin blogeista olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nuoremmat bloggaajat / lukijat ovat pitäneet näistä Voutilaisen ja Kaurin runoista huomattavasti enemmän kuin me jo kovaa vauhtia keski-ikäistyvät :D Jos Voutilainen olisikin kirjoittanut runoja työurasta, pitkästä parisuhteesta, työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä, ensimmäisistä rypyistä, vauva-arjesta jne., olisivat ne ehkä iskeneet enemmän :D

      Poista
  2. Aavistelinkin jotain hieman tämän suuntaista, ja teos jäi lainaamatta, vaikka kirjastohyllyssä vastaan tulikin. En kokenut olevan Kaurin kohderyhmää, ja tuntui hieman epäreilulta olla pitämättä niistä, kun selvästi ovat tietylle ryhmälle suuria ja tärkeitä, joten tämän kanssa ehkä siis suosiolla vain jätän muiden luettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Kaurin kirja meni vähän ohitse, niin luulen, että myös tämä menee. Vaikka oli tämä (ja se Kaurin kirja) vähän sellainen höpsö nostalgiatrippi omaankin nuoruuteen.

      Poista
  3. Uskon, että Vuotilainen voisi kirjoittaa tosi kaunista ja vähän suurempaa yleisöä tavoittavaa runoutta, jos runot eivät olisi niin konkreettisia ja kirjaimellisia. Ehkä tulevaisuudessa? Joskus on myös hyvä lukea semmoisia kirjoja, jotka eivät ole oma juttu - kirkastuupahan se, mikä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kyllä, Voutilaisen tyyli kirjoittaa runoja on varsin kirjaimellinen. Abstraktimpi ote olisi purrut minuun ja ehkä yleensäkin meihin vähän vanhempiin lukijoihin paremmin. Ja ihanan positiivinen ajatus, hutien avulla tosiaan hahmottaa aina vähän paremmin ja paremmin sen, mikä on se oma juttu ja mistä tykkää. Luin nyt alkuviikosta aivan loistavan runokokoelman ja luulen, että siinä runojen tyyli taas on sellainen, joka on ehkä suosikkini.

      Poista