13.1.2018

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään


Katri Rauanjoen romaani Jonain keväänä herään oli Kahden naisen lukupiirimme joulukuun kirja. Koska joulutohinat veivät minut mennessään, pääsin aloittamaan kirjan vasta ihan joulukuun viimeisinä päivinä ja lopetin sen vuoden toisena päivänä. Se on siis ensimmäinen vuonna 2018 loppuun asti lukemani kirja.

Vaikka Jonain keväänä herään valikoitui juuri joulukuun lukupiirikirjaksemme, se on kaikkea muuta kuin jouluinen. Tai no jos joulun mieltää lohdun ja toivon ajaksi, Jonain keväänä herään voi sopiakin tunnelmaan. Se on tarina keski-ikäisestä luokanopettaja Kertusta, joka on aina pärjännyt, aina kuvitellutkin pärjäävänsä, ja ollut kaikessa mukana. Hänellä on mies, kaksi lasta ja kaunis omakotitalo. Hänellä on myös unikkovihko, johon hän suunnittelee päivää, jolloin tappaisi itsensä. Mitä Kertun elämässä on tapahtunut, että tilanne on ajautunut tähän pisteeseen? Syyt löytyvät lopulta niin viime aikojen kuin menneisyydenkin tapahtumista.

Romaani käsittelee monia etenkin nykyelämässä tuttuja asioita, kuten armottomia vaatimuksia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin, seksuaalista häirintää, riittämättömyyden tunnetta, masennusta sekä parisuhde- ja perheongelmia. Se on kirja raskaista, mutta tärkeistä asioista. Romaani ei kuitenkaan ole täynnä pimeyttä, vaikka jossain vaiheessa siltä tuntuukin. Se käy kohti valoa, kohti kevättä, jolloin kaikki on taas paremmin.

Pidin Rauanjoen romaanissa eniten siitä, miten aidolta ja uskottavalta se tuntui. Kertun ajatuksiin oli helppo samastua, sillä olen kahlannut läpi myös omat mustat kauteni, vaikken ole kuitenkaan kokenut samaa kuin Kerttu. Jokin tarinassa kuitenkin myös etäännytti ja hetken mietinnän jälkeen luulen syyn olevan kielessä. Se soi kivasti, on hieman runollistakin, mutta ehkä liian yksinkertaista ja hiottua makuuni. Dialogia on aika paljon, runsaampi Kertun sisäisen maailman kuvailu olisi ehkä tuonut hänen tuntemuksensa vielä vahvemmin esiin.

Kirjan nimestä ja kuvauksesta voi helposti päätellä, ettei Kertun suunnittelemaa itsemurhapäivää tule, vaan asiat kääntyvät parempaan suuntaan, kun Kerttu viimein oivaltaa terapian avulla, miksi hän tuntee olonsa sellaiseksi kuin tuntee. Vaikka tarinalla on ainakin osittain niin sanotusti onnellinen loppu, sitä ei saavuteta helpolla. Kirjassa siis onneksi vältetään sellainen siirappimainen loppuratkaisu, jossa päähenkilö voittaa masennuksen kuin sormia napsauttamalla, liian helposti. Se ei myöskään tunnu terapiakirjallisuudelta, joksi tämän tyyppinen teos voisi helposti lipsahtaa. Toki vastaavaa kokeneet saattavat löytää samastumispintaa ja lohtua Kertun kokemuksista, ja hyvä niin.


Helmet-lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina

––

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
Atena 2016, 249 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti