28.1.2018

Johan Bargum: Syyspurjehdus


R A K A S T A N  Johan Bargumin novelleja. Niissä ihastuttavat erityisesti yllättävät tapahtumat arjen keskellä ja luontokuvaukset. Olen lukenut kokoelman Novelleja 1965–2015, johon on koottu novelleja Bargumin pitkän uran varrelta, ja viime kesänä julkaistun novelleja ja muita lyhyitä tekstejä sisältävän Lyhykäisiä. Syyspurjehdus on ensimmäinen Bargumilta lukemani romaani.

"Elinillä oli kiikari. Hän istui aivan kuten Haraldkin katsellen poispäin, kohti etelää, jossa kuu nousi iltausvasta pienen luodon ylle oranssinpunaisena ja laidoiltaan epäselvänä. Hän kiikaroi sitä hetken. Sitten hän kääntyi minuun päin, käänsi kiikarin ja katseli minua väärin päin.
– Nyt sinä olet äärettömän kaukana minusta, hän sanoi."

Eräänä syyskuisena päivänä kaksi miestä lähtee purjehtimaan. Olof ja Harald eivät ole ystäviä keskenään, mutta heitä yhdistää menneisyys, sama nainen nimeltä Elin, joka on kuollut. Ehkä menneet asiat selkenevät matkan aikana, ehkä miesten välille tulee rauha. Selvää on lopulta vain se, että veneen palatessa lähtösatamaan, kyydissä on enää vain toinen miehistä.

Syyspurjehdus on tiivis romaani. Näennäisen rauhallisen pinnan alla myrskyää ja tapahtuu paljon asioita. Romaanin ensimmäinen puolikas on kerrottu Olofin näkökulmasta. Hän kertoo oman näkemyksensä menneisyyden tapahtumista ja rakastumisestaan Eliniin. Toisessa puolikkaassa ääneen pääsee Harald kirjoittamansa kirjeen välityksellä. Miesten kokemukset eroavat toisistaan eikä lukija voi lopulta tietää, kumpi puhuu totta ja kumpi ei – vai onko sillä edes väliä? Kummankin kokemukset ovat totta heille itselleen. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla vielä Elinin versio, vaikka se jossain määrin aukeaakin molempien miesten kertomusten perusteella.

Bargumin ilmaisu on pienieleistä ja ilmavaa, mutta hyvin tarkkanäköistä. Jokaisella sanalla ja lauseella on tekstissä paikkansa. Se sopii romaanin arvoitukselliseen tyyliin. Romaanissa on myös tietynlaista melankolisuutta ja surua. Kesän loppu, meri, menneisyyden valinnat, vanheneminen ja kuoleman läheisyys ovat asioita, joiden ympärille romaani ja sen tunnelma kietoutuvat tiukasti. Bargum kuvaa ihanasti luontoa, merta ja purjehdusta, mutta hänen kynänsä on tarkka myös ihmisluonteen kuvaajana. Hän tavoittaa henkilöhahmojensa sisimmistä jotain hyvin puhuttelevaa ja tärkeää.

Uskon palaavani Syyspurjehduksen pariin vielä myöhemminkin, sillä luulen sen olevan romaani, joka aukeaa paremmin mitä enemmän sitä lukee ja tulkitsee. Tarina sisältää erilaisia symbolisia merkityksiä ja muita vihjeitä, jotka luultavasti auttavat ymmärtämään menneitä asioita tarkemmin. Mitä esimerkiksi Haraldin koira Rufus symboloi?

Aina kun olen lukenut Bargumin teoksen, vannon lukevani pian lisää, mutta sitten en kuitenkaan raaski. Jään odottamaan sitä sopivaa lukuhetkeä, täydellistä mielentilaa, jonka Bargumin teokset mielestäni ansaitsevat. Mutta taas kerran haluaisin lukea pian lisää, tällä kertaa ehkä jälleen novelleja. Ne tuntuvat minusta keväältä, ajalta, jolloin luin ensimmäiset Bargumin novellini, joten ehkä silloin, ehkä aika pian.

Rakastatteko tekin Johan Bargumia?


Helmet-lukuhaaste 2018: 40. Kirjassa on lemmikkieläin

––

Johan Bargum: Syyspurjehdus
(Seglats i september, 2011)
Suom. Marja Kyrö
Tammi 2012, 120 s.

9 kommenttia :

  1. Kyllä! Rakastan Bargumin kirjoja, varsinkin uudempaa tuotantoa. Ja viimeksi kirjamessuilla havaitsin, että mies on itsekin rakastettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Bargumin tapaisin itsekin mielelläni. Novelleja 1965–2015 kokoelman perusteella pidin kovasti hänen uransa keskivaiheen kirjoituksista, mutta Lyhykäisiä ja tämä Syyspurjehdus osoitti uudempienkin tekstien olevan hienoja. Onneksi sitä tuotantoa vielä riittää ja tulee toivottavasti vielä lisää!

      Poista
    2. Oikeastaan taisin tarkoittaa "uudemmalla tuotannolla" kaikkea 80-luvusta lähtien... :) Olen haalinut hyllyyni melkein kaikki Bargumit, divarista löytyi niin halvalla. Ensimmäinen suomennettu romaani oli pettymys, jopa niin paha että unohdin Bargumin moneksi vuodeksi, mutta Lyhykäisiä palautti uskoni ja innostukseni. Aion jatkaa lukemista vanhemmasta päästä, toinen romaanisuomennos (Suomalainen ruletti) oli minusta jo melko selvästi ensimmäistä parempi.

      Bargum oli Helsingin messuilla haastateltavana Pertti Lassilan kanssa. Erinomaisia kirjailijoita ja sympaattisia tyyppejä molemmat, Bargum hurmasi myös huumorintajullaan. Signeerauspisteessä ei ollut jonoa, joten ehdin jututtaa miehiä rauhassa. Mainitsin Bargumille tutustuneeni hänen tuotantoonsa vuonna 2011, kun kirjablogeissa oli pienimuotoinen Syyskesä-buumi sopivasti ennen Syyspurjehduksen julkaisua. Hän totesi huomanneensa blogijutut ja ilahtuneensa.

      Poista
    3. Minä olen syntynyt 80-luvun lopulla, joten sen aikaiset asiat ovat minulle jo tosi vanhoja juttuja :D Hmm, pitäisi ehkä lähteä divarikierrokselle (josta ei nykyään täällä Oulussa tulisi kovin pitkä), Bargumia olisi kiva kerätä omaankin hyllyyn. Miehen ensimmäinen suomennettu romaani ei bloggaukseksi perusteella vaikuta kovinkaan kiinnostavalta, ehkä se voi jättää huoletta väliin.

      Hauska kuulla, että Bargum on noteerannut kirjablogit ja ilahtunut!

      Poista
    4. Pakko myöntää, ettei minullakaan 80-luku ihan tuoreessa muistissa ole, luin silloin lähinnä Enid Blytonia. :D Onnea Bargumien metsästykseen!

      Poista
  2. Olen hulluna Bargumin tuotantoon ja olen kutsunut kirjailijaa jopa neroksi! Syyspurjehdus oli lukuvuotena 2012 kuudenneksi paras kirja kaikista lukemistani.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, minäkin voisin alkaa jo kutsua häntä tuolla nimellä! Hän on ihan hirveän taitava kirjoittaja, sellainen, joka haluaisin itsekin olla jos haluaisin kirjoittaa.

      Poista
  3. Olen lukenut vain Syyspurjehduksen, mutta mieli tekisi lukea enemmänkin. Pidin tästä kirjasta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kovasti ainakin Bargumin novelleja, kun romaaneista ei ole vielä Syyspurjehdusta enempää kokemusta. Vaikea kuitenkaan uskoa, että Bargum olisi voinut edes kirjoittaa huonoa kirjaa.

      Poista