29.1.2018

Han Kang: The White Book


"Raising her eyes to the afternoon sky as she walked, a black that her homeland knew only at night, her mind turned to thoughts of nebulae. To the thousands of stars like grains of salt whose light had streamed down to her, those nights at her parents' countryside home. Clean, cold light that had bathed her eyes, scouring her mind of all memory."

Han Kang on nero nero nero. Olen rakastunut hänen teoksiinsa kuluneen vuoden aikana. The Vegetarianin kohdalla aavistelin jotain erittäin hyvää, Human Acts suorastaan lumosi minut, ja nyt, The White Book, lunasti kaikki loputkin odotukseni. Han Kang on uusi lempikirjailijani.

The White Book on vähän vaikeasti määriteltävä kirja. Se ei oikeastaan ole romaani, mutta ei novelli- tai runokokoelmakaan, vaikka siinä on vähän niitä kaikkia. Se on kokoelma valkoisia asioita. Kapalot. Suola. Lumi. Kuu. Aallot. Tyhjä paperi. Valkoinen koira. Käärinliina. Valkoinen on kertojalle väri, joka tuo mieleen erilaisia muistoja. Valkoisella on hänelle merkitys, monta merkitystä. Se liittyy iloon ja suruun, syntymään ja kuolemaan, kaikkiin niihin yhtä aikaa. Joskus värin yhteys johonkin muistoon voi vaikuttaa pieneltä, mutta sitten siitä kasvaakin suuri ja merkittävä. Tekstit ovat tarinoita olemassaolosta ja sen outoudesta, ajasta ja ulottuvuuksista.

"Each moment s a leap forwards from the brink of an invisible cliff, where time's keen edges are constantly renewed. We lift our foot from the solid ground of all our life lived thus far, and take that perilous step out into the empty air. Not because we can claim any particular courage, but because there is no other way. Now, in this moment, I feel that vertiginous thrill course through me. As I step recklessly into time I have not yet lived, into this book I have not yet written."

Kirjan tekstien välillä on rihmoja ja yhtäläisyyksiä, ne eivät leiju tyhjiössä. On valkoisia asioita ja muistoja, jotka toistuvat. Kertoja tuntuu palaavan usein oleskeluunsa talvisessa Kaupungissa (Varsovassa) ja hänen muutaman tunnin ikäisenä kuolleeseen isosiskoonsa, jonka hän kuvittelee itsensä tilalle – jos sisko olisikin jäänyt henkiin eikä kertojaa olisikaan. Kirjan ensimmäinen osa kertoo "minusta" ja toinen, ehkä vielä merkittävämpi, "hänestä".

The White Book on kertojalleen hyvin henkilökohtainen. Joidenkin asioiden kanssa koin syvää yhteisymmärrystä ja liikutuksen tunnetta, mutta osan merkityksen kykenin vain aavistamaan. Teksti on hyvin puhdasta ja raakaa. Sitä voimistaa vielä valkoisten asioiden vertauskuvallisuus. Kangin lauseet ovat uskomattoman hienoja ja tiheitä, ne ovat täynnä merkitystä. Niitä tekee mieli lukea uudelleen ja uudelleen, niin, ettei mitään varmasti jää huomaamatta.

Olen aika sanaton. Jään jännityksellä odottamaan, mitä Kangilta on tulossa seuraavaksi.

"This life only needed one of us to live it. If you had lived beyond those first few hours, I would not be living now. My life means yours is impossible. Only in the gap between darkness and light, only in that blue-tinged breach, do we manage to make out each other's faces."

Helmet-lukuhaaste 2018: 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja

––

Han Kang: The White Book
(흰, 2016)
Kääntänyt koreasta Deborah Smith
Portobello Books 2017, 161 s.

2 kommenttia :

  1. Sinä olet askeleen edellä näissä Han Kangin kirjoissa! Itse luin Ihmisen teot; Vegetaristia en ole ainakaan vielä lukenut. Tuo sanaton kuvaa hyvin omia tunnelmiani Ihmisen tekojen jälkeen. Han Kang osaa nähtävästi pysäyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Human Acts / Ihmisen teot oli pysäyttävä. Ehdottomasti viime vuoden tärkeimpiä kirjojani. Toivottavasti tämä The White Book suomennettaisiin myös, vaikka on vähän erilaisempi: yhdistelee vähän eri muotoja ja lajeja, sisältää valokuvia jne. Kang on ihan hurjan kiinnostava kirjailija!

      Poista