21.1.2018

Elisabeth Åsbrink: 1947 – Mistä historiamme alkaa?


"Eleanor Roosevelt kutsuu työryhmän koolle ensimmäisen kerran 27. tammikuuta. Tunnelma on euforinen. Ei koskaan enää, maailman ihmiset sanovat toisilleen ja itselleen. Ei koskaan enää, ihmisoikeuksien luomiseksi perustetun työryhmän jäsenet sanovat ja tuskin ymmärtävät tehtävänsä laajuutta. Ei koskaan enää. Sanat toistuvat kuin rukoushuivin hapsut, aivan kuin jumala olisi olemassa."

Tarkoituksenani on lukea tämän vuoden aikana mahdollisimman paljon tietokirjallisuutta. Viime vuoden aikana luin kahdeksan tietokirjaa, joten haluaisin tänä vuonna ainakin ylittää tuon luvun. Ja ihan hyvin vuosi on alkanutkin, sillä viidestä tähän mennessä lukemastani kirjasta kaksi on jo ollut tietokirjoja. Ensimmäinen niistä oli ruotsalaisen kirjailijana ja journalistina työskentelevän Elisabeth Åsbrinkin teos 1947 – Mistä historiamme alkaa?

1947 oli vuosi, jolloin "kaikki tuntui mahdolliselta, koska kaikki oli jo tapahtunut". Toinen maailmansota päättyy virallisesti 10. helmikuuta 1947, kun Pariisin rauhansopimus allekirjoitetaan. Ratkaistavia kysymyksiä on paljon. Kuka saa päättää Intian kohtalosta? Miten tulisi suhtautua kansanmurhan käsitteeseen? Mitä tehdä sadoilletuhansille tuhoamisleireiltä selvinneille juutalaisille, jotka eivät halua enää palata kotimaahansa? Nämä olivat vuoden 1947 suurimpia kysymyksiä, joilla oli myös merkittävät seuraukset. Tuona vuonna tapahtui kuitenkin myös paljon muuta. Ruotsalainen natsi Per Engdahl ystävineen kokoavat uudelleen rivejään. Eric Blair eli George Orwell kirjoittaa viimeiseksi jäävää romaaniaan Vuonna 1984 Juran saarella Skotlannin länsirannikolla. Simone de Beauvoir rakastuu ja alkaa kirjoittaa feminististä klassikkoteostaan Toinen sukupuoli. Christian Dior ei välitä muiden mielipiteistä ja esittelee ensimmäisen mallistonsa, josta tulee menestys. Mihail Kalašnikov keksii AK-47:n. Aina ja kaikkialla ei kuitenkaan tapahdu mitään suurta:

"Tanska on rauhallinen pikku maa, missä ei tapahdu mitään ja missä ihmisillä on liian vähän tekemistä, Simone de Beauvoir kirjoittaa Kööpenhaminasta 3. elokuuta. Siksi kärpäsistäkin tehdään härkäsiä. Tanskan pääkaupungissa parasta on satama, koska siellä on viinaa, tanssia, baareja, merimiehiä ja melko kauniita humalaisia tyttöjä."

1947 on kiinnostava ja omalaatuinen katsaus vuoteen 1947. Se etenee kronologisesti kuukausi kerrallaan aina tammikuusta joulukuuhun. Jokaisen kuukauden kohdalla tapahtumia tarkastellaan yleensä yksittäisten henkilöiden näkökulmasta. Näin kirjassa yhdistyy yksityinen ja yleinen, yksilötason arki ja maailmanpolitiikka. Kirjaan valitut tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Eurooppaan ja Lähi-itään, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muualla maailmassa olisi tapahtunut mitään kiinnostavaa. Rajauksen ehkä ymmärtää, kun tajuaa, miten Åsbrink yhdistää kirjassa henkilökohtaisen yleiseen myös omalla kohdallaan. Puolivälissä teosta tulee yhtäkkiä luku, joka on nimeltään Kuoleman kaikuja. Åsbrink kertoo siinä oman perheensä historiasta ja miten heidän tarinansa liittyy vuoteen 1947 ja laajemmin toiseen maailmansotaan ja keskitysleireihin. Vaikkei Åsbrink ole itse elänyt vuotta 1947, se on hänessä, se ei jätä häntä rauhaan ennen kuin hän on saanut koottua sen sirpaleiseksi kokonaisuudeksi.

"Joulukuun 31. päivänä 1942 György Fenyö oli yhä hengissä jossain päin Ukrainaa. Hän kirjoitti silloin Lillylle postikorttiin sanat 'Sinä olit elämäni parempi puolikas'. Minulle ei ole selvää, mitä sanat oikeastaan tarkoittavat. Sen jälkeen hän katosi kuolemaansa, ja hänen poissaolonsa on yhtä todellista kuin sade. Jatkuvaa."

Vaikka vuonna 1947 tapahtui monia eri asioita, nousee teoksessa erityisesti esiin juutalaisten kohtalo. Se kuvaa niitä satojatuhansia Euroopassa olevia pakolaisia, jotka eivät halua palata kotimaahansa, mutta eivät myöskään tiedä minne mennä. Ja jos tietävät, heitä ei sinne päästetä. He ovat jumissa uusilla leireillä. Tätä ongelmaa ratkomaan asetetaan UNSCOP, YK:n erityiskomitea, jonka tehtävänä on ratkaista Palestiinan kysymys. Puolueettomista maista valittujen miesten ryhmän on neljässä kuukaudessa päätettävä miten Palestiina tulisi jakaa tai järjestää, että sekä arabit että juutalaiset voisivat elää siellä rauhassa. Historiallinen päätös johtaa Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948. Ja kuten tiedämme, tuon päätöksen seuraukset näkyvät yhä. 1947 tekee hyvin näkyväksi sen, miten karmealla tavalla pakolaisasiaa hoidettiin ja miten sadattuhannet ihmiset kärsivät. He eivät kaikki vain menneet johonkin ja jatkaneet elämäänsä kuin mitään ei olisi oikeastaan tapahtunut, niin kuin helposti tulee ajatelleeksi.

1947:ssä käsitellään paljon myös natseja ja miten he alkavat jälleen koota rivejään, kuinka helposti sen annetaan tapahtua ja kuinka heitä jopa autetaan, jos se hyödyttää jollakin tavalla itseä. Nikolaus "Klaus" Barbie, Lyonin teurastaja, antautuu Yhdysvaltain sodanjälkeisen tiedustelupalvelun CIC:n 66. osastolle. Hän on vastuussa tuhansien ihmisten teloittamisesta ja karkottamisesta leireille. Raiskaamisesta, kiduttamisesta, maastakarkoituksista ja murhaamisesta. CIC suojelee Barbieta Ranskan viranomaisilta, jotka haluavat hänet oikeuden eteen. Kylmä sota on alkanut, Yhdysvallat tekee kaikkensa kommunismin vastustamiseksi. Myöhemmin Yhdysvallat auttaa Barbieta muuttamaan Boliviaan, missä hänen tiedoistaan tappamisesta ja kiduttamisesta on hyötyä sotilasdiktatuureille.

Samaan aikaan on Nürnbergin oikeudenkäynnit, joissa lähes unohdetaan juutalaisten ja muiden vainottujen ryhmien kohtalo. Keskiössä ovat "natsi-Saksan hyökkäykset, pyrkimys maailmanherruuteen ja rikokset rauhaa vastaan". On jo katsottava eteenpäin, muisti, historiankirjoitus ja uhrien hyvittäminen ei ole enää tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä. Mutta ainakin yksi mies välittää: Raphael Lemkin. Hänen äitinsä on murhattu Treblinkassa. Hän taistelee saadakseen Nürnbergin oikeudenkäynneissä langetettaviin tuomioihin sanan kansanmurha. Lopulta hän ajaa sen yksin läpi YK:ssa.

Tämä kirja olisi voinut kertoa mistä tahansa vuodesta historiassamme. Se kertoo kuitenkin juuri vuodesta 1947, jonka voi nähdä eräänlaisena murroskohtana historiassa. Niin voi toki nähdä monen muunkin vuoden, mutta vuodesta 1947 tulee tärkeä myös Åsbrinkin henkilökohtaisten kokemusten kautta. Vuotta alkaa tarkastella eri tavalla kuin aiemmin. 1947 on myös kiehtova kuvaus historiankirjoituksesta. Vasta reilusti jälkikäteen voimme nähdä ja ainakin osittain ymmärtää, mitä aiemmin on tapahtunut. Silloiset valinnat ohjaavat tulevaisuuden valintoja. 1947 kytkeytyy siis vahvasti meidänkin aikaamme.

Koin tämän kirjan parissa tunteita laidasta laitaan aina inhosta toiveikkuuteen ja ilosta suruun. Åsbrinkin tyyli kertoa vuoden 1947 tapahtumista pääasiassa yksilöiden näkökulmasta on erittäin toimiva lähestymistapa. Kirja auttaa havainnollistamaan miten pienikin yksilön tekemä päätös voi vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen, mikä tuntuu uskomattomalta, kun sitä pysähtyy ajattelemaan. Entä jos päätös olisikin ollut toinen? Kerrontatyylin ansiosta vuoden 1947 tapahtumat tulevat iholle asti ja niitä pystyy ajattelemaan ja jopa ymmärtämään uudella tavalla. 1947 – Mistä historiamme alkaa? (kirjan nimen perässä oleva kysymysmerkki on osuva) on minulle tietokirjana lähestulkoon täydellinen. Se kysyy, ihmettelee, haastaa ja herättää tunteita, mutta tarjoaa myös paljon tietoa, uutta ja vanhaa, uusista näkökulmista.

"Ranskan postinkantajat lakkoilevat. Nelson Algrenin ja Simone de Beauvoirin toisilleen lähettämät kirjeet eivät tavoita vastaanottajaa. Marraskuun 29. päivänä Simone sähköttää: 'Lakko pysäyttää kirjeet mutta ei minun sydäntäni.'"

Muissa blogeissa: Nannan kirjakimara.

Helmet-lukuhaaste 2018: 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

––

Elisabeth Åsbrink: 1947 – Mistä historiamme alkaa?
(1947, 2016)
Suom. Sanna Manninen
Siltala 2017, 297 s.

6 kommenttia :

  1. Kirjoititpa tästä kiinnostavasti! Ehkä voisin ajatella lukevani tämän nyt, kun itsekin olen enemmän tietokirjoja lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä herätti hurjan paljon ajatuksia ja tunteita ja kaikkea mahdollista. Luulisin, ettei tämä jätä ketään ainakaan kylmäksi, joten siksi kirjaa on helppo suositella. Minulle on nyt iskenyt oikein himo tietokirjallisuuteen, ehkä siksi, kun ei enää opintoja varten lue tietoa.

      Poista
  2. Yksi minunkin tavoitteistani tälle vuodelle on lukea enemmän tietokirjoja. Kuulin 1947:stä Sivumennen-podcastissa ja varasin sen välittömästi kirjastosta. Mielenkiintoista, miten niin moni meidän päiviimme vaikuttava asia tuntuu olevan ratkaisevassa vaiheessa nupullaan vuonna 1947. Olin jo valmiiksi kiinnostunut, mutta kirjoitat kirjasta sen verran innostavasti, että toivon voivani lukea sen mahdollisimman pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Sivumennen-podcastissa tätä käsiteltiinkin hyvin ja kiinnostavasti! Sinällään on ihan itsestäänselvä ajatus, että hyvin monet menneet asiat, saivat ne alkunsa vuonna 1947, 1927 tai milloin tahansa, vaikuttavat suuresti yhä nykypäivänkin elämään, mutta ei sitä tule koskaan hirveästi ajateltua. Just sellaiseen herättelyyn ja nykyhetken ja historian välisyyden pohtimiseen tämä on ihan älyttömän hyvä ja toimiva kirja. :)

      Poista
  3. Vaikuttaa älyttömän mielenkiintoiselta kirjalta! Pitää selvästi hommata luvun alle ittellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitä tämä todella on! Alkuun vähän pelkäsin, että tämä on liian sirpalemainen tai koottu liian wikipediamaiseen tyyliin, mutta huoli oli täysin turha. :)

      Poista