4.12.2017

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia


"Luojan kiitos kaikilla on ainakin yksi televisio-ohjelma, johon he ovat koukussa. Minä napsautan imurin päälle puoleksi tunniksi (lohdullinen ääni) ja käyn pianon alle pitkäkseni, pölyrätti varmuuden vuoksi kädessä. Makaan vain, hyräilen ja ajattelen. Ter, minä en suostunut tunnistamaan sinun ruumistasi, ja siitä seurasi paljon sählinkiä. Pelkäsin että olisin lyönyt sinua kostoksi siitä mitä menit tekemään. Kuolemaan."

Kun alkukesästä laadin listan syksyn odotetuimmista uutuuskirjoista, oli Lucia Berlinin novellikokoelma Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia kirja, jota odotin ehkä kaikista eniten. Olin silloin jo hankkimassa sitä alkukielisenä, mutta onneksi tällä kertaa maltoin odottaa suomennosta, sillä se on todella hieno. Kiitokset siis jo heti kärkeen Kristiina Drewsille.

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on kokoelma Lucia Berlinin (1936–2004) parhaimpia novelleja. Se sisältää kuitenkin vasta puolet alkukielisen teoksen novelleista, toinen puolikas julkaistaan myöhemmin (edit: syksyllä 2018, tieto kustantajalta). En tiedä, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty, vaikka ei kai siitä mitään haittaakaan ole. Paitsi tietysti se, etten vielä päässyt lukemaan kaikkia alkukielisen kokoelman sisältämiä novelleja. Berlin oli aikanaan varsin vähän arvostettu kirjailija. Toki oli joukko ihmisiä, jotka rakastivat hänen tekstejään, mutta laajalti tunnetuksi hän ei missään vaiheessa päätynyt. Kun alkukielinen teos A Manual for Cleaning Women julkaistiin Yhdysvalloissa kaksi vuotta sitten, alkoi Berlin saada ansaitsemaansa arvostusta, vaikka se tapahtuikin vasta yli kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Berlin eli hyvin monivaiheisen elämän. Hän asui monessa eri paikassa aina Alaskasta Chileen, teki työkseen monenlaisia eri asioita ja ehti kokea paljon. Hän oli kolme kertaa naimisissa ja sai neljä poikaa. Berlin ammensi kertomuksiinsa paljon omasta elämästään, joten niissä liikutaan monenlaisissa eri ympäristöissä ja ammateissa, kuten yksityiskotien siivoojana, osastolla sairaala-apulaisena ja opettajana yläkoulussa. Useat novellit käsittelevät alkoholismia, jota vastaan myös Berlin itse kamppaili suurimman osan elämästään. Vain viiden sivun mittaisessa novellissa Kaikki karkaa käsistä Berlin kuvaa alkoholismista kärsivän perheenäidin arkiaamua ehkäpä parhaiten ikinä.

Kokoelman novelleissa on rosoa. Ne kertovat arkisista asioista ja erilaisista, joskus oudoistakin, sattumista hyvin suoraan ja rehellisesti. Kaikki kokoelman tarinat ovat varsin melankolisia, joskus jopa surullisia, mutta niissä on lähes aina suorastaan hilpeää ja riemastuttavaa huumoria. Joskus huumori on hiukan mustaa, joskus kuivan toteavaa ja vähän piilossa, mutta aina yhtä hauskaa ja aitoa.

Berlinillä on hyvin omaääninen tyyli kirjoittaa: novellit tunnistaa helposti hänen kirjoittamikseen. Se näkyy erityisesti tekstin rytmissä, tietynlaisessa lakonisuudessa, mutta silti asioiden yksityiskohtaisessa kuvailussa, ja kertomusten yllätyksellisyydessä. Hänen novelleissaan on aina jokin koukku tai käänne, joka jollakin tavalla huojuttaa kertomusta. Jokin odottamaton lausahdus, näkökulma, juonenkäänne tai humoristinen asia. Berlinin novelleissa on myös pakko rakastaa sitä, miten hän yhdistelee usein jopa saman tarinan sisällä normaalia arjen kuvausta, melankoliaa ja surua, huumoria ja yllättäviä käänteitä. Se ei vaikuta olevan hänelle lainkaan vaikeaa.

Hyvä esimerkki edellisestä on kokoelman niminovelli Siivoojan käsikirja, jonka päähenkilö on köyhä, leskeksi jäänyt nainen, joka siivoaa työkseen muiden koteja. Nainen ajelee bussilla tehden samalla huomioita ympäristöstään, muistelee kuollutta miestään ja siivotessaan asiakkaidensa koteja jakaa käteviä siivoukseen liittyviä vinkkejä. Arjen jatkuva kamppailu ja melankolinen tunnelma yhdistyvät hirveän hauskoihin ja yllättäviin huomioihin ja tekoihin. Tämän tekstin ensimmäinen ja alla oleva lainaus ovat ko. novellista, ja niistä voi ehkä aavistaa, miten juuri huumori ja yllätyksellisyys elävät Berlinin teksteissä.

"Ter, minä en kestä että sinä olet kuollut. Mutta senhän sinä tiedät.
Se on vähän niin kuin silloin lentokentällä, kun sinä olit astumassa liukuportaisiin ja lähdössä Albuquerquen lennolle.
'Hitto. En minä voi lähteä. Sinä et ikinä löydä autoa.'
'Maggie, mitä sinä teet kun minä olen poissa?' sinä kyselit yhtä mittaa silloin toisen kerran, kun olit lähdössä Lontooseen.
'Käsitöitä, senkin kelmi.'
'Maggie, mitä sinä teet kun minä olen poissa?'
'Luuletko tosiaan, että minä en pärjää ilman sinua?'
'Luulen', sinä vastasit. Koruton nebraskalainen toteamus."

Toinen tyylillisesti Berlinille tyypillinen ja erityisen hyvin mieleen jäävä novelli Sex appeal alkaa humoristisella kuvauksella koko läntisen Teksasin kauneimmasta naisesta Bellasta, jonka ilmalla täytettävät rintaliivit räjähtävät tämän noustessa Kaliforniaan suuntaavaan lentokoneeseen, mutta päättyy illalliseen erään filmitähden entisen miehen kanssa, joka ei olekaan kiinnostunut kauniista Bellasta, vaan kertojasta, Bellan 11-vuotiaasta serkkutytöstä. Novellin tunnelma muuttuu täysin, ihan yllättäen. Esimerkkejä Berlinin tyylistä on lukuisia, voisin siteerata tähän kohtia vaikka jokaisesta kokoelman kertomuksesta.

Berlinin novellien taikaa on loppujen lopuksi vaikea kuvailla. Niissä vain on jotain ihailtavan rehellistä, yllättävää ja hauskaa. Ne täytyy vain kokea itse. Minä ainakin taisin juuri löytää uuden lempikirjailijan.

Muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?

––

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
(A Manual for Cleaning Women, 2015)
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 293 s.

4 kommenttia :

  1. Ihanaa että pidit tästä, pitäisi itsekin pian aloittaa! Hain sen juuri kirjastosta, olin jo pidemmän aikaa omaa varausvuoroani odotellut. Nyt kun saisin vielä raivattua tälle hyvän lukurauhan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ihania lukuhetkiä luvassa, sen voin luvata! Eiköhän sitä lukurauhaa aina jostain löydy, huomenna itsenäisyyspäivänä kenties? :)

      Poista
  2. Mahtavaa Laura lukea postauksesi ja että sinäkin innostuit Berlinistä. Erinomainen myös tuo tieto, että lisää on tulossa suomeksikin. Kuten twitterissä kerroin niin siirryin Lydia Davisin pariin ja kiinnostavia ovat myös hänen tekstinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ei voinut olla innostumatta, upeita novelleja! Kiva tosiaan, että lisää tulee ensi syksynä (toki nopeampaakin olisi voinut tulla :D). Täytyy etsiä seuraavaksi jokin Davisin kokoelma luettavaksi, kerran olin jo tilaamassa, mutta sitten tulin jostain syystä toisiin ajatuksiin.

      Poista