19.12.2017

Celeste Ng: Little Fires Everywhere


Celeste Ng on nimi, jonka olen kuullut lausuttavan usein. Hänen esikoisromaaninsa Everything I Never Told You on jännityskirjallisuuden piirteitä sisältävä tarina amerikankiinalaisesta perheestä ja salaisuuksista. Ng'n toinen romaani Little Fires Everywhere vaikuttaisi jatkavan ainakin osittain samojen teemojen parissa, sillä siinäkin on kyse amerikankiinalaisuudesta (vaikkei ehkä niin paljon kuin esikoisessa), perheistä ja salaisuuksista. Little Fires Everywhere voitti tämän vuoden parhaimman romaanin tittelin Goodreads Choice Awardsissa, jossa lukijat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Voiko 39 000 äänestäjää olla väärässä?

Shaker Heights on pieni amerikkalainen lähiö, jossa kaikki on suunniteltu pilkulleen ja kaiken tulee tapahtua tasan sääntöjen mukaan: talojen tulee olla tietyn värisiä (esteettisistä ja harmonisista syistä), pihojen nurmikot tulee leikata säännöllisesti ja roskatynnyreitä ei koskaan viedä etupihoille. Amerikkalainen unelmalähiö? Ainakin pinnallisesti. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Lähiön rikkaimpiin ja kenties myös vaikutusvaltaisimpiin ihmisiin lukeutuva ja toimittajana työskentelevä Elena Richardson perheineen omistaa lähiön laitamilta, sieltä ei-niin-hienolta alueelta, pienen asunnon, jota he vuokraavat tarpeessa oleville. Tämänkertainen hyväntekeväisyyskohde on taiteilija Mia Warren ja hänen teini-ikäinen tyttärensä Pearl. He ovat olleet koko Pearlin elämän ajan liikkeessä: aina kun Mia on saanut yhden teoksen valmiiksi, he ovat vaihtaneet maisemaa. Nyt he kuitenkin ajattelivat jäädä ja rakentaa pesän turvalliseen Shaker Heightsiin.

Pearl ystävystyy Richardsonien perheen neljän lapsen kanssa, ja etenkin perheen nuorimmasta pojasta Moodysta tulee hänen hyvä ystävänsä, sillä he ovat samanikäisiä ja ovat koulussa samalla luokalla. Mian elämä taas helpottuu, sillä hän saa osa-aikatyötä Richardsonien talossa, minkä vuoksi hänellä on enemmän aikaa keskittyä taiteen tekemiseen. Kaikki on hyvin siihen saakka, kunnes eräs lähiön lapseton pariskunta adoptoi amerikankiinalaisen tyttövauvan. Siitä lähtee liikkeelle vyöry, jonka jälkeen kaikki on toisin.

Little Fires Everywhere alkaa lupaavasti. Heti sen alussa on pieni mysteeri, konkreettinen tulipalo, jonka syy on vielä epäselvä. Sitten palataan ajassa taakse päin siihen hetkeen, kun Mia ja Pearl saapuvat lähiöön. Kertoja kuvailee paljon ympäristöä ja lähiön asukkaita, keitä he ovat, mitä he tekevät ja ajattelevat. Kirja vaikuttaa etenevän enemmän henkilöhahmojen kuin juonen varassa, mikä onkin yleensä enemmän mieleeni. Little Fires Everywhere tuntuu alun perusteella menevän samaan kategoriaan kuin esimerkiksi tv-sarjat Big Little Lies (en ole lukenut Liane Moriartyn samannimistä romaania, johon sarja perustuu, mutta vertaus sopinee myös siihen) ja Desperate Housewives.

Ehkä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kerronta kuitenkin muuttuu, kun vähän joka suunnalla alkaa tapahtua jotain, salaisuudet alkavat keriytyä auki, konflikteja syntyy. Tämäntyyppinen vaihe ei ole itsessään mikään huono juttu (koska näinhän useat romaanit etenevät), mutta tässä romaanissa kaikki jotenkin lässähtää. Henkilöhahmot alkavat tuntua epäuskottavilta, sillä he tekevät omituisia valintoja, ja heidän persoonansa eivät tule esille, jolloin heistä muodostuu ohuita ja mitäänsanomattomia, mutta samalla he ovat ällöttävän stereotyyppisiä. Rakentamalla hahmoista stereotyyppisiä ja laittamalla heidät tekemään ja sanomaan tiettyjä asioita Ng on ehkä yrittänyt saada lukijan inhoamaan tiettyjä hahmoja ja rakastamaan toisia, mikä on minusta todella raivostuttavaa. Tekisi sen ohjailun edes vähän huomaamattomammin. Loppujen lopuksi koko romaani tuntui varsin yhdentekevältä. Vaikka alkuun kirja tuntui keskittyvän enemmän henkilöhahmoihin ja heidän kehitykseensä kuin juoneen, lopulta se olikin pelkkä juoniromaani, sillä henkilöhahmot olivat todella persoonattomia alusta loppuun asti. Ei ole ihme, että heti alussa vertasin sitä kahteen tv-sarjaan, sillä sellaisena se voisi toimia paremmin. Elävät ihmiset saattaisivat tuoda hahmoihin jotain eloa ja persoonaa.

Olivatko ne Goodreads Choice Awardsin 39 000 äänestäjää sitten väärässä? Eivät välttämättä. Minusta tuntuu, että Little Fires Everywhere on kirja, joka miellyttää helposti erilaisia lukijoita, vaikka minä en nyt sattunut olemaan yksi heistä. Tunnistan kuitenkin ne asiat ja teemat, joihin kirjassa on luultavasti rakastuttu (osin tai ainakin lähtökohdiltaan ne miellyttivät myös minua): alun mysteeri, joka selviää tarinan edetessä, perhe-elämän ja äiti-tytärsuhteen kuvaukset, moraaliin liittyvät ongelmat, joita on mukava pohtia myös omaan elämään soveltaen, menneisyydestä kumpuavat salaisuudet, amerikkalainen lähiökulttuuri ja niin edelleen. Odotin romaanilta paljon, sillä olen kuullut paljon kehuja Ng'n esikoisesta. Nyt en tiedä, uskallanko enää lukea sitä. Ehkä joskus.

––

Celeste Ng: Little Fires Everywhere
Penguin Press 2017, 338 s.

4 kommenttia :

  1. Kiitos jälleen hienosta kirjoituksesta, jonka perusteella heivaan tämän sieltä mentaaliselta lukulistaltani. En usko, että tämä kirja antaa minullekin mitään sen kummempaa, joten on helpottavaa raivata se pois ja antaa tilaa jollekin kiintoisammalle.

    Tämä on siis jälleen iloinen asia, koska täällä julkaistaan niin uskomattoman paljon kirjoja, että oikeasti pää hajoaa miettiessä, miten ikinä ehtiikään kaiken lukea (eikä tietenkään ehdi), kun tykkään lukea vanhempaakin kirjallisuutta.

    En siis oikeastaan edes epäile, etteikö tämä olisi hyvä kirja ja kenties jopa voisin pitää tästä tai se olisi ihan OK, mutta niin... haluan enemmän. :D Desperate Housefives -tyylikään ei niin kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sellainen keskinkertaisten kirjojen esilukija sulle :D Oikeastaan olen lukenut tänä vuonna aika hyviä kirjoja, suurimmalle osalle olen antanut Goodreadsissakin neljä tähteä. Mutta niin, aika keskinkertainen tämä kieltämättä oli eikä antanut ainakaan minulle juuri mitään. Sellainen hajuton ja mauton, ei jää mieleen. Ei ehkä kannata tuhlata aikaansa kirjaan, josta tulee heti kättelyssä sellainen olo, että se olisi vain ihan ok.

      Poista
    2. Haha, sitäkin. Mutta hei, Essex Serpentiä en heivannut listaltani, vaan kirjoituksesi nimenomaan vahvisti haluani lukea se :D Ja nyt luen Bea Uusman kirjaa, jonka lukemiselle sain loppusysäyksen juuri sinun blogistasi, vaikka kirjasta ennestään tiesinkin. Ja kun avaa silmänsä, niin kirja voi tulla vastaan mitä ihmeellisemmässä paikassa (tai no, kirja- ja paperikaupassa, jossa en yleensä käy ja sieltä sain kirjan neljällä punnalla. Harmillisesti kirjassa on mustavalkoinen kuvitus, vaikka on kovakantinen mutta ihan koukussa olen) :)

      Poista
    3. Onneksi niinkin päin :D Oijoi, mikä tuuri, että löysit Uusman kirjan noin yllättäen ja juuri nyt! Vaikuttaa siltä, ettei sitä sitten saa englanniksi värillisenä, onpa tyhmää. Mutta toki se teksti on siinä se pääasia. Jään odottamaan bloggaustasi, vaikutit aika ihastuneelta :)

      Poista