21.12.2017

2 x Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit ja Tyhjien sielujen saari


Hanna Haurun novellikokoelmassa Liian pienet sandaalit tarkastellaan naisen kehollisia ulottuvuuksia. Tarinoissa on kaikenlaisia kuviteltavissa olevia naisruumiita: tikkulaihoja ja äärimmäisen lihavia, karvaisia, isoja jalkoja, hörökorvia, isoja ja pieniä rintoja, nuoria ja vanhoja. Usein novellien naiset häpeävät ja peittelevät ominaisuuksiaan, mutta toisinaan niistä ollaan jopa ylpeitä. Ruumiillisuus on tarkoituksella päällekäyvää, se peittää henkilöiden muut ominaisuudet alleen. Kyse on vain ja ainoastaan naisten kehoista ja siitä, miten he itse ja muut ihmiset niihin suhtautuvat. Useimmiten ei kovin hyvin.

Haurun ilmaisu on ihanan tiivistä ja ytimekästä. Novellit ovat myös mitaltaan sopivan napakoita, niissä keskitytään vain käsillä olevaan asiaan. Kerronta on suoraa: se kuvaa joskus jopa varsin groteskilla tavalla kehoja ja niiden toimintoja. Mutta ah, miten oikeassa nämä kertomukset ovatkaan! Novellit saavat lukijan pohtimaan naiseutta ja kehollisuutta sekä suhdetta omaan kehoonsa eri ikävaiheissa.

En ole aiemmin lukenut Haurun novelleja. En tiedä, johtuuko tekstilajista vai juuri novellien aihepiiristä, että kokoelman tekstit tuntuivat tyylillisesti erilaisilta kuin aiemmat lukemani Haurun kirjat, Paperinarujumala ja Finlandia-ehdokkaana ollut Jääkansi. Haurun tyyli on aina hyvin tiivistä, mutta novellimuodossa vielä tiiviimpää eikä ehkä ihan niin hengittävää. Ytimekkäämpi ote sopii toki tähän kokoelmaan, sillä tekstien aihepiirikin on ihan eri kuin muissa lukemissani Haurun kirjoissa. Joissakin novelleissa on mukana myös humoristisuutta, jota en myöskään ole aiemmin nähnyt Haurun teksteissä.


Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit
Like 2010, 94 s.


Tyhjien sielujen saari on Hanna Haurun esikoisromaani. Se kertoo lepraan sairastuneesta naisesta, joka erotetaan vastasyntyneestä pojastaan ja muusta perheestään, ja viedään (ja eristetään) Seilin saarelle. Romaani alkaa pysäyttävästi, kun nainen joutuu hyppäämään veneestä pois ja uimaan loppumatkan saareen, sillä soutajat eivät halua auttaa häntä. Veneeseen jää nahkalaukku tavaroineen, joista soutajat alkavat oitis tapella keskenään. Sairastunutta ihmistä ei pidetä enää minään.

Niin nainen kuin lukijakin tietää, mikä on naisen kohtalo. Lohtua naisen elämään syrjäisellä saarella muiden spitaalisten ja hullujen keskellä tuovat kynä ja paperi, joita hän saa saaressa satunnaisesti käyvältä lääkäriltä. Juuri muuta lääkäri ei voi tehdä auttaakseen potilaita. Keskeisimpiä keinoja spitaalisten auttamiseksi olivat 1800-luvulla ihon voiteleminen, amputointi, paloviina ja Jumalan sana. Tyhjien sielujen saari koostuu pääasiassa naisen kirjoituksista, joiden hän toivoo joskus vielä tavoittavan poikansa.

Tyhjien sielujen saari on haurumaiseen tapaan tiivis, mutta täynnä raakaa tunnetta ja rikkaita kielikuvia. Se muistuttaa Haurun uusinta romaania Jääkantta, sillä maailma on siinäkin ihan yhtä musta ja karu. Päähenkilön päiväkirjamaisten kirjoitusten voisi kuvitella olevan yksitoikkoisia, mutta ne kertovat paljon naisen sisäisestä maailmasta. Saarella oleminen on kammottavaa ja täynnä epätoivoa. Valonpilkahduksia ei juuri ole, mutta pienet arkiset asiat, kuten leuto talvi tai voikukkaseppeleen teko kesällä ilahduttavat hetkeksi. Elämä kuitenkin kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan eikä matka ole tuskaton.

Haurusta on tullut neljän lukemani kirjan myötä yksi suosikkikirjailijoistani. Ihailen hänen taitoaan käyttää kieltä hyvin säästeliäästi, mutta kuitenkin tarkasti ja kuvailevasti. Jokainen lause on harkittu kokonaisuus. On myös upeaa, miten hän kirjoittaa niin monenlaisista naisisista näkökulmista ja tekee sen aina hienosti. Naisten maailmaa kuvaavia romaaneja ja novelleja ei ole koskaan liikaa.


Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari
Like 2005, 112 s.

4 kommenttia :

  1. Ehdottomasti luen Haurulta hänen muunkin tuotantonsa, Liian pienet sandaalit aloitti kaiken ja vaikken Jääkannesta aivan syttynyt, Haurun pelkistetty ja omaääninen tyyli viehättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Täytyi käydä tarkistamassa, että näköjään puolivälissä mennään eli onneksi on vielä toiset neljä kirjaa jäljellä! Luen ne varmaan sitten ensi vuoden aikana :)

      Poista
  2. Sun blogi on saanut mutkin kiinnostumaan Haurusta ja Liian pienet sandaalit onkin kirjastosta lainassa. Nämä kuulostavat niin hyvältä, että melkein pelottaa lukea niitä. Minäkin haluan uuden suosikkikirjailijan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Liian pienten sandaalien novellit olivat todella mainioita, toivottavasti sinäkin tykkäät ja innostut sitten lisää Haurusta <3 Uusien suosikkikirjailijoiden löytäminen on ihanaa.

      Poista