8.12.2017

Kevään 2018 uudet kirjat

On jälleen aika tehdä katsaus ensi kevään kirjoihin. Uutuuksien julkistus tuo lohtua tähän pimeään vuodenaikaan, jolloin tuntuu siltä, ettei kevät koita koskaan. Tiedot uusista kirjoista on kuitenkin merkki siitä, että kyllä se pian on taas täällä, se paras vuodenaika. Tässä 30+ poimintaa ensi kevään uutuuksista.

A T E N A


Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois (huhtikuu)

Nigeriaan sijoittuva romaani naisesta, jonka kaikki anopista lähtien haluavat tulevan raskaaksi, mutta sitä ei tapahdukaan. Kun naisen mies sitten ottaa toisen vaimon, asiat mutkistuvat.

A U L A & C O


Melba Escobar: Kauneussalonki (helmikuu)
Rikosromaani, jossa kauneussalongissa työskentelevä Karin on murhatun teinitytön viimeisenä elossa nähnyt henkilö. Kauneussalonki on trilleri ja kuvaus kolumbialaisten naisten sosiaalisesta todellisuudesta.

G U M M E R U S


Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (tammikuu)
Perhostutkija Max Halma löytää äitinsä jäämistöstä harvinaisen perhosen, jonka myötä hän ajautuu selvittämään myös omaa historiaansa – isänsä kohtaloa.


Han Kang: Ihmisen teot (tammikuu)
Episodimainen, useita eri ääniä sisältävä romaani Gwangjun vuoden 1980 verilöylystä, ihmisten kärsimyksistä ja toisilleen aiheuttamista kivuista.

Max Porter: Surulla on sulkapeite (helmikuu)
Pienen perheen äiti on juuri kuollut. Suru ilmestyy ovelle variksen muodossa ja jää niin pitkäksi aikaa, kun sitä tarvitaan.

Enni Vanhatapio: Absentia (maaliskuu)
Dialogivetoinen nykyromaani aikamatkasta nuoruuteen ja kahdesta vuorokaudesta Lontoossa.


Morten A. Strøksnes: Merikirja (huhtikuu)
Kirja ystävyydestä, ihmisen ja luonnon suhteesta, meribiologiasta ja mytologioista, mutta ennen kaikkea valtamerestä.

I N T O


Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota (helmikuu)
Näkökulmaromaani puoli vuosisataa yhdessä olleista naisesta ja miehestä, ja rakkaudesta, joka on muuttunut uuvuttavaksi taisteluksi.

J A L A V A



Brandon Sanderson: Ylenemisen kaivo (Usvasyntyinen, #2) (huhtikuu)
Usvasyntyinen-trilogian toinen osa. Ensimmäisessä osassa kukistettu paha oli vasta alkua.

L I K E

Gaël Faye: Pienen pieni maa (tammikuu)
Esikoisromaani pojasta kahden maailman välissä ja kaipuusta kotiin.


Aleksi Peura: Jumalan viholliset – Euroopan noitavainojen historiaa (tammikuu)
Yleistajuinen teos Euroopan noitavainoista ja noitavainon myytistä.

Samanta Schweblin: Houreuni (helmikuu)
Nuori äiti Amanda makaa sairaalassa ja hänen luokseen saapuu David-niminen poika, joka ei kuitenkaan ole hänen lapsensa. He molemmat alkavat kertoa tarinaa rikotuista sieluista ja epätoivosta.

O T A V A

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi (maaliskuu)
Humoristisia tarinoita suomalaisuudesta vuodenkierron mukaisesti.

Edward St Aubyn: Loistava menneisyys – Patrick Melrosen tarina I-III (maaliskuu)
Purevalla huumorilla sävytetty, kulttiklassikoksi muodostunut tarina, jossa nuori mies taistelee eroon yläluokkaisen perheensä synkästä perinnöstä.


Jessie Burton: Muusa (maaliskuu)
Kadonneen maalauksen arvoitus sitoo yhteen kaksi kahdella eri aikakaudella elävää naista.

S & S


Piia Leino: Taivas (helmikuu)
Sisällissodan jälkeinen Helsinki vuonna 2058. Ihmiset ovat lamaantuneet ja ainoa ilo on Taivas, virtuaalitila, jossa on vanha kaunis maailma. Tutkijana työskentelevä Akseli saa Taivaaseen laajat käyttöoikeudet ja tutustuu siellä naiseen, jonka haluaa tavata myös reaalimaailmassa.

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (huhtikuu)
Eräänä iltana kolme Isiksen kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee paikalla olleen naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla ja tämä kertoo tulevansa tulevaisuudesta. Dystopia apartheid-yhteiskunnasta.


Maggie Nelson: Argonautit (toukokuu)
Identiteettiä ja sukupuolta tarkasteleva tarina Nelsonin rakkaudesta muunsukupuoliseen taiteilijaan.

S I L T A L A

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (helmikuu)
Omaperäisiä ja riemastuttavia novelleja, joissa ihmisten neuroosit, heikkoudet ja kummallisuudet törmäilevät toisiinsa.

George Saunders: Lincoln bardossa (maaliskuu)
Mielikuvituksellinen ja muodoltaan erilainen romaani Abraham Lincolnin pojasta Williestä, joka joutuu kuolemansa jälkeen jonkinlaiseen kiirastuleen tai välitilaan, jossa puhkeaa taistelu tämän sielusta.

T A M M I


Kim Leine: Kuilu (tammikuu)
Romaani sodasta ja rauhasta, ihmismielen pimeydestä ja pahuudesta. Tapahtumat saavat alkunsa Suomen sisällissodasta, johon tanskalaisveljekset ottavat osaa.

Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta (maaliskuu)
Rohkea ja rankka romaani feministisestä SCUM-manifestista tunnetun Valerie Solanasin elämästä.

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (huhtikuu)
Niukka romaani äidin ja tyttären välisestä suhteesta, jossa on paljon jännitteitä, mutta myös rakkautta.


Merete Mazzarella: Alma Söderhjelm – Edelläkävijän tarina (huhtikuu)
Elämäkertaromaani särmikkäästä tutkijasta ja kulttuuripersoonasta.


Michael Chabon: Kuunkajo (toukokuu)
Kirjan kertojan isoisä on kuolinvuoteellaan kun hän alkaa purkaa menneisyyttään hämmästyneenä kuuntelevalle lapsenlapselleen. Se on elämäntarina sellaisena kuin muistot ovat: repaleisia, aukkoisia ja hyviä tarinoita.

T E O S

Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja (tammikuu)
Kauhun ja kumman välimaastossa liikkuva novellikokoelma, jonka hahmot häiritsevät kaikki joko omaa tai toisten elämää.

Elin Willows: Sisämaa (tammikuu)
Nuori nainen muuttaa Tukholmasta poikaystävänsä kotiseudulle, pieneen pohjoiseen taajamaan. Pariskunta kuitenkin eroaa pian toisistaan, mutta nainen jää uudelle paikkakunnalle. Romaani poislähdöstä ja muutoksesta.

Sally Salminen: Katrina (helmikuu)
Juha Hurmeen uudelleen suomentama Katrina ilmestyi alunperin jo vuonna 1936. Romaani itsenäisyytemme alusta Ahvenanmaalla ja vahvoista naisista.

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama (maaliskuu)
Sarjakuvaromaani Helsinki Cityssä asuvasta kissan ja ihmisen hybridistä Miskattista, joka piiloutuu maan alle hoitaakseen vastarintatehtäviä. Scandorama, idylliyhteiskunta, on kommentti sitä yhteiskunnallista ilmapiiriä vastaan, jossa paperittomat eivät saa olla olemassa.

Leena Krohn: Kadotus (maaliskuu)
Teoksen kolmestatoista tarinasta muodostuu merkitysten seitti, jossa tapahtumat ja loppuaan kohti kulkevaa maailmaa kommentoivat hahmot venyttävät ja horjuttavat todellisuutta.

W S O Y


Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (tammikuu)
Napoli-trilogian kolmas osa, jossa Elena ja Lila ovat aikuistuneet ja elämä on vienyt heidät eri suuntiin.

Kimmo Oksanen & Heidi Piiroinen: Ohikuljetut – erään kerjäläisperheen tarina (helmikuu)
Kirja, joka kertoo romanikerjäläisten elämästä niin kotimaassaan kuin Suomen kaduilla. Oksanen ja Piiroinen seurasivat kymmenen vuoden ajan erään romanisuvun ihmisten elämää.


Domenico Starnone: Solmut (maaliskuu)
Kertomus eräästä avioliitosta, joka on vuosien saatossa saanut kovia iskuja ja natissut liitoksissaan, mutta kestänyt. Kun lapset lentävät pesästä, säröt uhkaavat levitä halkeamiksi.

Andrew Michael Hurley: Paholaisen päivä (kesäkuu)
Romaani pienestä englantilaisesta kylästä ja sen asukkaista, joiden mielissä vanhat tarinat elävät ja missä toden ja tarun rajat hämärtyvät.

––

Luvassa vaikuttaisi jälleen olevan hieno uutuuskirjakausi!

Muutaman kirjoista olen ennättänyt jo lukea englanniksi: Han Kangin Ihmiset teot, Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton ja Elena Ferranten Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Suosittelen kaikkia kolmea. Lisäksi aion luultavasti lukea jo englanniksi seuraavat teokset: Max Porterin Surulla on sulkapeite, Samanta Schweblinin Houreuni, George Saundersin Lincoln bardossa ja Andrew Michael Hurleyn Paholaisen päivät.

Eniten odotan, tietysti, Leena Krohnin Kadotusta. Oikeastaan en edes malttaisi odottaa. Täytyy varmaan lukea vanhempia Krohnin teoksia odotellessa. Yritin miettiä, mitkä muut olisivat oikein superkiinnostavia, mutta en osaa valita. Haluan lukea nämä kaikki.

Mitä kevään kirjoja sinä odotat eniten?

4.12.2017

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia


"Luojan kiitos kaikilla on ainakin yksi televisio-ohjelma, johon he ovat koukussa. Minä napsautan imurin päälle puoleksi tunniksi (lohdullinen ääni) ja käyn pianon alle pitkäkseni, pölyrätti varmuuden vuoksi kädessä. Makaan vain, hyräilen ja ajattelen. Ter, minä en suostunut tunnistamaan sinun ruumistasi, ja siitä seurasi paljon sählinkiä. Pelkäsin että olisin lyönyt sinua kostoksi siitä mitä menit tekemään. Kuolemaan."

Kun alkukesästä laadin listan syksyn odotetuimmista uutuuskirjoista, oli Lucia Berlinin novellikokoelma Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia kirja, jota odotin ehkä kaikista eniten. Olin silloin jo hankkimassa sitä alkukielisenä, mutta onneksi tällä kertaa maltoin odottaa suomennosta, sillä se on todella hieno. Kiitokset siis jo heti kärkeen Kristiina Drewsille.

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on kokoelma Lucia Berlinin (1936–2004) parhaimpia novelleja. Se sisältää kuitenkin vasta puolet alkukielisen teoksen novelleista, toinen puolikas julkaistaan myöhemmin (edit: syksyllä 2018, tieto kustantajalta). En tiedä, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty, vaikka ei kai siitä mitään haittaakaan ole. Paitsi tietysti se, etten vielä päässyt lukemaan kaikkia alkukielisen kokoelman sisältämiä novelleja. Berlin oli aikanaan varsin vähän arvostettu kirjailija. Toki oli joukko ihmisiä, jotka rakastivat hänen tekstejään, mutta laajalti tunnetuksi hän ei missään vaiheessa päätynyt. Kun alkukielinen teos A Manual for Cleaning Women julkaistiin Yhdysvalloissa kaksi vuotta sitten, alkoi Berlin saada ansaitsemaansa arvostusta, vaikka se tapahtuikin vasta yli kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Berlin eli hyvin monivaiheisen elämän. Hän asui monessa eri paikassa aina Alaskasta Chileen, teki työkseen monenlaisia eri asioita ja ehti kokea paljon. Hän oli kolme kertaa naimisissa ja sai neljä poikaa. Berlin ammensi kertomuksiinsa paljon omasta elämästään, joten niissä liikutaan monenlaisissa eri ympäristöissä ja ammateissa, kuten yksityiskotien siivoojana, osastolla sairaala-apulaisena ja opettajana yläkoulussa. Useat novellit käsittelevät alkoholismia, jota vastaan myös Berlin itse kamppaili suurimman osan elämästään. Vain viiden sivun mittaisessa novellissa Kaikki karkaa käsistä Berlin kuvaa alkoholismista kärsivän perheenäidin arkiaamua ehkäpä parhaiten ikinä.

Kokoelman novelleissa on rosoa. Ne kertovat arkisista asioista ja erilaisista, joskus oudoistakin, sattumista hyvin suoraan ja rehellisesti. Kaikki kokoelman tarinat ovat varsin melankolisia, joskus jopa surullisia, mutta niissä on lähes aina suorastaan hilpeää ja riemastuttavaa huumoria. Joskus huumori on hiukan mustaa, joskus kuivan toteavaa ja vähän piilossa, mutta aina yhtä hauskaa ja aitoa.

Berlinillä on hyvin omaääninen tyyli kirjoittaa: novellit tunnistaa helposti hänen kirjoittamikseen. Se näkyy erityisesti tekstin rytmissä, tietynlaisessa lakonisuudessa, mutta silti asioiden yksityiskohtaisessa kuvailussa, ja kertomusten yllätyksellisyydessä. Hänen novelleissaan on aina jokin koukku tai käänne, joka jollakin tavalla huojuttaa kertomusta. Jokin odottamaton lausahdus, näkökulma, juonenkäänne tai humoristinen asia. Berlinin novelleissa on myös pakko rakastaa sitä, miten hän yhdistelee usein jopa saman tarinan sisällä normaalia arjen kuvausta, melankoliaa ja surua, huumoria ja yllättäviä käänteitä. Se ei vaikuta olevan hänelle lainkaan vaikeaa.

Hyvä esimerkki edellisestä on kokoelman niminovelli Siivoojan käsikirja, jonka päähenkilö on köyhä, leskeksi jäänyt nainen, joka siivoaa työkseen muiden koteja. Nainen ajelee bussilla tehden samalla huomioita ympäristöstään, muistelee kuollutta miestään ja siivotessaan asiakkaidensa koteja jakaa käteviä siivoukseen liittyviä vinkkejä. Arjen jatkuva kamppailu ja melankolinen tunnelma yhdistyvät hirveän hauskoihin ja yllättäviin huomioihin ja tekoihin. Tämän tekstin ensimmäinen ja alla oleva lainaus ovat ko. novellista, ja niistä voi ehkä aavistaa, miten juuri huumori ja yllätyksellisyys elävät Berlinin teksteissä.

"Ter, minä en kestä että sinä olet kuollut. Mutta senhän sinä tiedät.
Se on vähän niin kuin silloin lentokentällä, kun sinä olit astumassa liukuportaisiin ja lähdössä Albuquerquen lennolle.
'Hitto. En minä voi lähteä. Sinä et ikinä löydä autoa.'
'Maggie, mitä sinä teet kun minä olen poissa?' sinä kyselit yhtä mittaa silloin toisen kerran, kun olit lähdössä Lontooseen.
'Käsitöitä, senkin kelmi.'
'Maggie, mitä sinä teet kun minä olen poissa?'
'Luuletko tosiaan, että minä en pärjää ilman sinua?'
'Luulen', sinä vastasit. Koruton nebraskalainen toteamus."

Toinen tyylillisesti Berlinille tyypillinen ja erityisen hyvin mieleen jäävä novelli Sex appeal alkaa humoristisella kuvauksella koko läntisen Teksasin kauneimmasta naisesta Bellasta, jonka ilmalla täytettävät rintaliivit räjähtävät tämän noustessa Kaliforniaan suuntaavaan lentokoneeseen, mutta päättyy illalliseen erään filmitähden entisen miehen kanssa, joka ei olekaan kiinnostunut kauniista Bellasta, vaan kertojasta, Bellan 11-vuotiaasta serkkutytöstä. Novellin tunnelma muuttuu täysin, ihan yllättäen. Esimerkkejä Berlinin tyylistä on lukuisia, voisin siteerata tähän kohtia vaikka jokaisesta kokoelman kertomuksesta.

Berlinin novellien taikaa on loppujen lopuksi vaikea kuvailla. Niissä vain on jotain ihailtavan rehellistä, yllättävää ja hauskaa. Ne täytyy vain kokea itse. Minä ainakin taisin juuri löytää uuden lempikirjailijan.

Muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?

––

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
(A Manual for Cleaning Women, 2015)
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 293 s.