24.11.2017

Han Kang: Human Acts


"You fix on her eyes, which have become hollow and shadowed, and think, whereabouts in the body is that bird when the person is still alive? In that furrowed brow, above the halolike crown of that head, in some chamber of the heart?"

Han Kangin ensimmäinen enlganniksi käännetty romaani The Vegetarian (Vegetaristi, Gummerus 2016) teki minuun suuren vaikutuksen viime vuonna: se oli yksiä mieleenpainuvimpia lukukokemuksia. Koko tämän vuoden olen halunnut lukea myös kirjailijan seuraavan englanniksi käännetyn teoksen, Human Actsin. Onneksi, onneksi päätin vihdoinkin lukea sen, sillä Human Acts on tärkeä kirja.

Human Acts kertoo Etelä-Korean Gwangjun vuoden 1980 toukokuun kansannoususta, josta tuli nopeasti väkivaltainen tapahtuma. Tapahtumat saivat alkunsa presidentti Park Chung-heen salamurhasta lokakuussa 1979 ja tätä seuranneesta sotilasvallankaappauksesta. Park Chung-hee oli nostanut Etelä-Korean köyhästä maatalousmaasta vauraaksi, teollistuvaksi maaksi, mutta hallinnut sitä diktaattorin elkein. Hänen yhtäkkinen kuolemansa jätti maahan valtatyhjiön, mutta pian maata hallitsemaan nousi kenraali Chun Doo-hwan, joka ei ollut lainkaan edeltäjäänsä parempi hallitsija. Maahan oli julistettu poikkeustila ja toukokuussa opiskelijat alkoivat osoittaa mieltään sen pitkittymisen ja yliopistojen sulkemisen takia. Myös muita ihmisryhmiä liittyi mielenosoituksiin vaatimaan demokratiaa. Mielenosoituksia järjestettiin siis ympäri maata, mutta Gwangjun kaupungissa seuraukset olivat kovimmat: Chun Doo-hwan päätti tukahduttaa mielenosoitukset aseellisesti, minkä seurauksena sadat ihmiset kuolivat. Nykyään tuo tapahtuma muistetaankin nimellä Gwangjun verilöyly.

Vuoden 1980 tapahtumat ovat olleet aina eteläkorealaisten muistoissa, mutta niistä on pitänyt vaieta. Esimerkiksi vasta vuonna 1997 toukokuun 18. päivä eli päivä, jolloin Gwangjun tapahtumat alkoivat, hyväksyttiin viralliseksi muistopäiväksi. Jos jotain hyvää Gwangjun verilöylystä voi sanoa, niin ainakin sen ja myöhempien liikkeiden seurauksena Etelä-Koreasta tuli lopulta demokraattinen valtio. Tai no ainakin maan itsensä mittapuulla demokraattinen.

Human Acts koostuu seitsemästä eri luvusta (tai kuudesta ja epilogista), joiden päähenkilöt ovat tai olivat tavalla tai toisella mukana Gwangjun kansannousussa. Ensimmäisessä luvussa seurataan 15-vuotiasta koululaista Dong-ho'ta, joka yrittää löytää mielenosoituksissa hukkaamansa ystävän. Hän päätyy auttamaan kahta nuorta naista tapettujen ihmisten kokoamisessa liikuntahalliin. Ruumiista tulee pitää kirjaa, ne täytyy siistiä ja auttaa omaisia tunnistamaan läheisensä. Jotkut ruumiit ovat niin pahasti silvottuja, ettei niitä ole helppo tunnistaa. Ne ovat peitettynä salin nurkassa, päivien ajan.

Ensimmäinen luku on tärkeä, sillä seuraavat luvut kiinnittyvät siihen enemmän tai vähemmän tiukasti: Dong-ho on hahmo, johon muut kirjan hahmot yhdistyvät. Dong-ho'n jälkeen on mielenosoituksissa kuolleen pojan sielu, joka näkee mitä hänen, ja mikä hirveintä, muiden ruumiille tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen, kustannustoimittaja, joka taistelee sensuuria vastaan ja välttelee haastattelun antamista, vankilassa virunut mies ja seksuaalista väkivaltaa kohdannut tehdastyöläinen, jotka kärsivät hiljaa. On myös sureva äiti, joka ei halua päästää irti ja vielä lopuksi kirjailija, Han Kang, jolla on myös omat siteensä Gwangjun tapahtumiin. Heihin kaikkiin Gwangjun kansannousu ja verilöyly ovat jättäneet jälkensä, he kaikki etsivät ääntä, jonka avulla käsitellä tapahtumia, he kaikki kärsivät. Ajallisesti lukujen tapahtumat sijoittuvat aina Gwangjun kansannoususta 1980 vuoteen 2013 asti.

"She got off the bus at the stop in front of her house and went straight to the public phone booth. Shrugging her satchel onto the floor, she swiped at the sweat trickling down over her forehead, inserted a coin into the slot, dialed 114, and waited. 'The Provincial Office complaints department, please.' She dialed the number she was given and waited again. 'I've just seen water coming out of the fountain, and I don't think it should be allowed.' Tremulous at first, her voice became clearer as she carried on speaking. 'What I mean is, how can it have started operating again already? It's been dry ever since the uprising began and now it's back on again, as though everything's back to normal. How can that be possible?'"

Gwangjun vuoden 1980 tapahtumat olivat minulle vain etäisesti tuttuja, jossain ohimennen kuultuja, muuten olen hyvin tietämätön Etelä-Korean ja muutenkin melkein koko Aasian alueen (lähi)historiasta. Sen vuoksi oli hienoa lukea ja oppia kansannoususta lisää, yrittää ymmärtää sitä tilannetta ja siinä mukana olleita ihmisiä. Kang kuvaa oivallisesti paitsi itse kansannousun aikaan tapahtuneita asioita, myös niistä aiheutuneita painajaisia, surua ja traumoja. Ne eivät jää vain yhteen sukupolveen, vaan siirtyvät myös seuraavien polvien elämäntarinoihin. Human Actsin kaksi ensimmäistä lukua herättivät minussa erityistä kauhua. Kuva ystäväänsä ruumiiden keskeltä etsivästä Dong-ho'sta on piirtynyt verkkokalvoilleni, samoin kuva toisen pojan välkkyvästä sielusta, joka katsoo oman, kymmenien muiden ruumiiden muodostaman tornin alimmaisena olevan ruumiinsa asteittaista mädäntymistä, ja tuntee muiden ihmisten sielut ympärillään. Myös poikansa yhä edelleen ihmisjoukoissa näkevä ja tämän jäännökset uudestaan hautaava äiti ja tämän suru tuntui jossain syvällä. Teoksen epilogissa äänessä on kirjailija itse. Siinä hän kertoo omasta suhteestaan Gwangjun tapahtumiin ja miksi halusi kirjoittaa aiheesta. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu.

Human Acts on kertomus ihmisten kärsimyksistä ja toisilleen aiheuttamista kivuista. Se on siinä mielessä haastava, että se vaatii lukijalta herkkyyttä havaita asioita, joita ei aina sanota ääneen. Romaani on järkyttävä ja brutaali – Kang ei säästele yksityiskohdissa vaan tuo tappamisen ja kaiken sen väkivallan, verenvuodatuksen ja mädäntyvät ruumiskasat lähelle lukijaa – mutta myös vaikuttava ja tärkeä. Se on tyyliltään lähellä The Vegetariania ja se on yhtä vaativa siten, että se kysyy, huutaa ja pakottaa ajattelemaan.

"Is it true that human beings are fundamentally cruel? Is the experience of cruelty the only thing we share as a species? Is the dignity that we cling to nothing but self-delusion, masking from ourselves this single truth: that each one of us is capable of being reduced to an insect, a ravening beast, a lump of meat? To be degraded, damaged, slaughtered––is this the essential fate of humankind, one that history has confirmed as inevitable?"

Gummerus julkaisee Human Actsin suomeksi ensi tammikuussa nimellä Ihmisen teot. Vastikään on myös julkaistu hänen kolmas englanniksi käännetty teoksensa, The White Book.

––

Han Kang: Human Acts
(Sonyeon-i Onda, 2014)
Kääntänyt Deborah Smith
Hogarth Press 2017, 218 s.

6 kommenttia :

  1. Mun edellinen kommentti katosi bittiavaruuteen? :D no, piti sanomani että kiitos hurjan kiinnostavasta postauksesta, alkoi tämä kirja kiinnostaa entistä enemmän! Vegetaristi oli jo aikamoinen lukukokemus, hienoa, että tämäntasoista kirjallisuutta suomennetaan. Vielä kun käännettäisiin alkuperäisestä kielestä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tullut perille! Bloggerin salat.

      Tämä on upea kirja, joten mahtavaa, että tulee pian myös suomeksi. Se on tietysti harmi, ettei käännös ole tehty koreasta. Luultavasti Suomesta ei sitten löydy pätevää koreankielisen kirjallisuuden kääntäjää (?) ja/tai työ olisi todella haastava, sillä korea on niin erilainen kieli kuin suomi, englantiin kääntäminenkin kun tuotti vaikeuksia. Täältä löytyy todella hyvä Deborah Smithin kirjoittama essee Human Actsin käännösprosessista, jos kiinnostaa lukea siitä: https://www.asymptotejournal.com/criticism/han-kang-human-acts/

      Poista
  2. Huh, odotan tämän lukemista paljon. Vegetaristi oli kiehtova lukukokemus, vaikkei se aivan sielujeni sisimpiä sopukoita koskettanutkaan. Uusien teemojen ja aiheiden tuleminen omaan tietoisuuteen on aina hienoa, minäkään en paljoa Etelä-Koreasta tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että sinäkin saattaisit pitää tästä enemmän kuin Vegetaristista, on vaikuttavampi ja tulee enemmän iholle. Ihan kylmät väreet menee vieläkin, kun ajattelee!

      Poista
  3. Huh. Kuulostaa vaikuttavalta. Jään odottamaan suomennosta, joka onneksi on siis tulossa pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tämä on, todella vaikuttava. Onneksi suomennos tulee tosiaan pian eikä vasta loppukeväästä :)

      Poista