28.11.2017

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat


"Käyn makaamaan eteiskäytävän pedatulle sohvalle ja vedän paksun koipallojen hajuisen peiton leukaan. Talo on pullollaan erikokoisia suruja joiden keskellä nukkuminen on vielä hankalampaa kuin tavallisina öinä Helsingissä. Tekstaan Magdalle isoisäni (mikä vieras, väärä sana) kuolemasta, mutta jätän kertomatta siitä epäinhimillisestä perinneryöpystä jonka keskelle olen joutunut. Ja siitä että matkustin tuhansia kilometrejä näihin hautajaisiin. Olohuoneen pöydällä makaava ruumis. Leskeydessään hehkuva punahiuksinen Flavia. Ilmaa haukkovat suuret kynttilät."

Cristina Sandun esikoisromaani Valas nimeltä Goliat on tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokas. Se itsessään on jo hieno saavutus, vieläpä esikoiselle. Romaani on tämän vuoden varsin kokeilevasta ehdokasjoukosta yksiä helpoimmin lähestyttäviä, sillä se on kerrontaratkaisuiltaan suht tavanomainen, mutta kuitenkin jotain erilaista ja ainutlaatuista.

Romaanin keskiössä on kolmekymppinen Alba, joka asuu Helsingissä, mutta jonka juuret ovat Punaisessa kylässä Romaniassa. Hän työskentelee romanian kielen kääntäjänä ja tulkkina niin sairaaloissa, oikeuden istunnoissa kuin romanileireissäkin. Sitten suvun patriarkka, Alban isoisä Susi kuolee ja koko perhe, Alba vanhempineen ja Alban setä perheineen Amerikasta, matkustavat Punaiseen kylään ruumiinvalvojaisiin ja yksin jääneen isoäiti Flavian tueksi. Kylässä lapsuusmuistot valtaavat Alban mielen. Niiden myötä alkavat purkautua myös Alban vanhempien ja isovanhempien tarinat kommunistisessa Romaniassa ja Ceaușescun hallinnon alla.

Valas nimeltä Goliatissa on kyse muistoista ja muistamisesta. Niin omien kuin sukunsakin muistojen avulla Alba yrittää ymmärtää itseään, rakentaa oman identiteettinsä. Identiteetin löytämiseen liittyy myös kysymykset siitä, millaista on tempoilla kahden eri maan ja kahden eri kielen välillä, kahdessa hyvin erilaisessa kulttuurissa. Miltä tuntuu, kun ei oikein tiedä, kumpaan kuuluu, ja kun on ikävä kumpaakin. Ja sitten on ne kaikki vaietut asiat, ne, joista ei saa puhua. Tarinoista tuleekin nostalgisempia kuin ne ehkä oikeasti ovat, mutta taustalta kuuluu kuiskailuja. Isoisä Susi saattoi ehkä jonottaa poikiensa kanssa tuntikausia katsomaan pitkin Eurooppaa matkannutta suurta valasta ja myydä autonsa, jotta toinen pojista voisi muuttaa Suomeen, mutta sitten oli se toinen puoli, ne lukuisat naiset ja salainen poliisi. Isoisä elää enää vain tarinoissa, joita ei mielellään muistella.

Edellä kerrottujen teemojen lisäksi Valas nimeltä Goliat kiehtoi minua kahdesta muustakin syystä. Ensinnäkin pidän erityisen paljon romaaneista, jotka kertovat perheestä tai suvusta. Vaikka Sandun romaanissa on kyse enemmänkin Alban yrityksestä rakentaa omaa identiteettiään, tapahtuu se kuitenkin hänen perheensä historian kautta. Tarinassa tulee myös hyvin esille perheenjäsenten välinen dynamiikka, jota on kiinnostavaa tarkastella. Toiseksi nautin romaanissa lähihistorian kuvauksista, siitä, millaista oli Alban isovanhempien ja vanhempien ajan Ceaușescun Romania, mitä on Romania nyt ja mitä se tarkoittaa.

Valaan nimeltä Goliat henkilöt jäävät minusta hieman etäisiksi, mutta se liittyy ehkä juuri siihen muistamiseen. Ymmärrän, että kuolleet ovat kaikista etäisimpiä, sillä he ovat enää muistossa ja tarinoissa, mutta elossa oleviin, ennen kaikkea Albaan itseensä, olisin kuitenkin kaivannut jotain lisää. Kaikista elävin hahmoista on Alban isoäiti Flavia, mutta hän onkin heistä persoonallisin, nainen, joka jää helposti mieleen.

Sandu kirjoittaa kaunista ja hiottua kieltä. Kerronnassa on runollista rytmiä, se on pehmeää ja erityisen miellyttävä lukea. Jossain vaiheessa romaanin loppupuolta siihen alkaa kuitenkin tulla vähän liikaa toistoa, asioita pyöritellään jo kolmatta, neljättä kertaa. Asioita alleviivataan ehkä turhan paljon, vaikka kerronnan ehdoton vahvuus on se, ettei se juuri selittele. En suinkaan silti ehtinyt väsyä romaaniin, vaan se jaksoi kantaa ihan viimeisille sivuille asti. Vahva ja taidokas esikoisromaani, mikä saa kyllä odottamaan Sandulta jatkossakin hienoja tarinoita.

Huomenna selviää, mitkä teokset voittavat Finlandia-palkinnon. Suora lähetys esimerkiksi Yle Areenasta klo 13.55 alkaen. Voittajat löytyvät tuttuun tapaan myös täältä blogistani. Pidän peukkuja Sandulle, mutta myös toiselle lukemalleni kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaalle, Hanna Haurun Jääkannelle.


29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat
Otava 2017, 265 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti