1.10.2017

Vuoden kolmannen neljänneksen luetut kirjat

On taas perinteisen neljännesvuosittaisen koosteen aika ja jälleen saa ihmetellä, mihin ne kolme kuukautta oikein menivät. Kesä ei tuntunut kesältä, koska aina vain satoi ja oli kylmä. No ehkä yhtenä päivänä heinäkuun lopulla paistoi aurinko ja onneksi silloin oli Qstock, jossa kävimme kuuntelemassa muun muassa ihanaa Marilyn Mansonia. Lisäksi olin koko kesän töissä, mikä myös osaltaan vauhditti tämän koko kolmannen vuosineljänneksen kulkua. Onnekseni töitä on yhä riittänyt ja riittää ainakin vuoden loppuun asti, vaikka projekti hieman vaihtuukin tämän kuun aikana.

En ole vielä kokenut mitään valmistumisesta johtuvaa kriisiä tai edes kovinkaan outoa oloa, vaikka oletin sellaisen tulevan viimeistään syksyn alettua. Ehkä kokopäivätöissä oleminen jo ennen valmistumista ja sen jälkeen on ehkäissyt sellaiset tunteet. Muutama ihminen sanoi minulle, että kyllä sitä opiskelua ja jopa graduakin tulee vielä ikävä, mutta eipä ole näkynyt. Opintojen viimeinen vuosi oli minulle todella rankka, niin henkilökohtaisista kuin juuri niistä opinnoista (=lähinnä gradusta) johtuvista syistä, että en osaa kuvitella ikävöiväni sitä tulevaisuudessa. Toki opiskelua voi tulla siinä mielessä ikävä, että haluaisi oppia jostain asiasta mahdollisimman paljon, mutta onneksi sitä voi harrastaa ihan vapaa-ajallaankin esimerkiksi tietokirjallisuutta lukemalla. Tutkimuksen pariin en haikaile.


Olen niitä ihmisiä, jotka potevat kaamosrasitusta, lievempää muotoa kaamosmasennuksesta. Tuntuu, että tänä syksynä se alkoi jo heti syyskuun alussa, sillä sää on jatkunut samanlaisena kuin se oli kesällä, kylmempänä ja vielä vähän sateisempana vain. Olen siis ollut aika rasittunut ja väsynyt enkä ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin istua sohvalla vilttimytyn keskellä teekuppi toisessa kädessä, kirja toisessa. Ja juuri sen vuoksi olenkin saanut luettua melko monta kirjaa.

Heinäkuu:
Margaret Atwood: The Handmaid's Tale
Alain Mabanckou: Pikku Pippuri
Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin
Johan Bargum: Lyhykäisiä

Elokuu:
Yaa Gyasi: Homegoing
Kit de Waal: My Name is Leon
Sylvain Neuvel: Sleeping Giants
Ann Patchett: Commonwealth
Nathan Hill: Nix

Syyskuu:
Naomi Alderman: The Power
Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls 2 (yhteisbloggaus tulossa)
Deborah Levy: Uiden kotiin
Fiona Mozley: Elmet
Sarah Winman: Tin Man
Emily Fridlund: History of Wolves (bloggaus tulossa)

Nyt kun katson tässä näitä kaikkia luettuja kirjoja, yllätyin hieman siitä, että luin valtaosan englanniksi. Koko vuoden saldo on kuitenkin tällä hetkellä hieman enemmän suomeksi luettujen eduksi. Tiedän silti jo, että tulen tänä vuonna lukemaan englanniksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lukuun on tulossa vielä esimerkiksi pari muuta Man Booker -ehdokasta Mozleyn ja Fridlundin lisäksi. Viime neljänneksen aikana luin aika laajasti erilaisia kirjallisuuden lajeja: proosaa (myös yhden muistelman), sarjakuvia, runoja, novelleja ja esseitä. Nyt tyydyin pitkälti romaaneihin, sillä luin vain yhden sarjakuvan ja kolme novellikokoelmaa.

Kuluneen neljänneksen aikana en lukenut kovin montaa hutia. Vähiten pidin Naomi Aldermanin The Powerista, mutta myös Selja Ahavan omakohtainen uutuusromaani herätti sekavia tunteita. Kaksi kirjaa jätin kesken: Han Yujoon The Impossible Fairy Tale (liian kokeellinen makuuni tai ainakin siihen hetkeen) ja Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving a F*ck: A Counterintuitive Approach to Living a Good Life (ihan hauska kirja, mutta tunnen jo eläväni pitkälti kirjan oppien mukaan, joten en oikein oppinut siitä mitään uutta).


Luin ainakin kolme kirjaa, jotka hyvin todennäköisesti tullaan näkemään loppuvuoden suosikkieni joukossa. Ihastuin ikihyviksi Margaret Atwoodin The Handmaid's Taleen, Fiona Mozleyn Elmetiin ja Sarah Winmanin Tin Maniin. Mennyt neljännes olikin siitä mielenkiintoinen, että luin sen aikana kolme viidestä tämän vuoden niin sanotusta viiden tähden kirjastani. Lähelle näitä pääsi myös aina ihanan Johan Bargumin uusin tekstikokoelma Lyhykäisiä. Jos näistä pitäisi valita kaikkein paras, syvimmän vaikutuksen teki Mozleyn Elmet. Tunnelma, henkilöhahmot, miljöö, kaikki siinä on kohdallaan, liki täydellistä. Luulen, että se hiipi jo ihan kaikkien aikojen suosikkikirjojeni listalle.

Luin heinä-, elo- ja syyskuussa 17 kirjaa, joissa oli yhteensä 4712 sivua. Se on yli tuhat sivua enemmän kuin edellisellä neljänneksellä. Kirjat olivat keskimäärin 277 sivun mittaisia eli luin nyt paksumpia kirjoja kuin aiemmilla neljänneksillä. Lisäksi kuluneeseen neljännekseen sisältyi elämäni toinen lukumaraton, joka ei mennytkään niin sujuvasti kuin ensimmäinen, ja Man Booker Prizen ja National Book Awardin ehdokaslistoja.


Tälle vuodelle asettamani lukutavoitteet eivät edistyneet paljoa tämän neljänneksen aikana. Luin vain yhden sarjakuvan ja kolme novellikokoelmaa. Tähän mennessä vuotta olen kuitenkin lukenut yhteensä kuusi sarjakuvaa ja yhdeksän novellikokoelmaa. Sarjakuvia voisi mennä enemmän, mutta novellikokoelmien määrään – kokoelma per kuukausi – olen suht tyytyväinen. Omassa hyllyssä olevia kirjoja sain luettua vain kolme. No, se on enemmän kuin ensimmäisenä puolena vuotena yhteensä! Tietokirjojen osuus taas jäi nollaan, mutta se ei ole ollutkaan yhtä tärkeä tavoite tälle vuodelle kuin nuo muut. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olen silti lukenut kuusi tietokirjaa, mikä on sekin aivan ok lukema. Helmet-lukuhaaste on puolestaan sujunut hyvin (37/50), mutta en osaa sanoa, saanko sitä valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Se olisi hauskaa, mutta en pahoita mieltäni, jos niin ei käykään.

Entäs sitten loppuvuosi? Ei niin mitään suunnitelmia, oikeastaan minkään suhteen. Loppukiri tavoitteissa ja sitten voikin alkaa jo suunnitella ensi vuotta. Odotan oikeastaan vain, että vuosi päättyisi pian, sillä tämä ei ole ollenkaan suosikkivuodenaikani. Yritänkin käyttää sen vain kivoihin asioihin, kuten vaikkapa juuri lukemiseen.

Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin? Luetteko syksyisin enemmän vai lisääntyvätkö kiireet juuri silloin?

10 kommenttia :

  1. Riippuu syksystä. Tänä vuonna syyskuussa oli niin paljon muuta ohjelmaa, että lukeminen jäi vähemmälle. Saa nähdä, millaiseksi lokakuu muodostuu. Pidän yleisesti ottaen syksystä. Silloin on kaunista ja paljon kiinnostavia tapahtumia!

    Luetut kirjat listassasi on paljon mielenkiintoisia kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskeluvuosina syksy (loka-marraskuu) oli kiireistä aikaa, mutta onneksi nyt ehtii taas lukea. Ja mielelläänhän sitä onkin kotona viltin alla huonolla säällä eli melkein joka ilta :D Tykkään syksystä, mutta vain syys- ja lokakuusta, jos on edes jonkin verran aurinkoisia päiviä. Tänään aurinko on pilkahdellut jonkin verran ja heti on kivempi fiilis, mutta muuten onkin sitten ollut enimmäkseen harmaata ja sateista, sitä en jaksa.

      Luetuista on helppo suositella lähes kaikkia!

      Poista
  2. Ärsyttää niin paljon, etten ole vieläkään lukenut The Handmaid's Talea. Haluaisin lukea sen niin paljon! Syksy on lähtenyt työntäytteisesti ja aika vähän lukien, tosin pikkuhiljaa parantelen tätä lukemalla Pottereita. Toivottavasti syksyysi mahtuu paljon ihania kirjoja ja lämpimiä teekupposia!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, se on niin hyvä! Lue se joko englanniksi tai jos haluat suomeksi, niin sitten se uusin painos, koska vanhassa oli jotakin outoa.

      Syksy ja Potterit on ihana yhdistelmä <3 Jälkimmäiset auttavat varmasti moneen eri vaivaan :) Ja kiitos samoin, monta niin hyvältä vaikuttavaa kirjaa on tulossa vielä tämän vuoden puolella luettavaksi!

      Poista
  3. Syksy on niin masentava vuodenaika, jos siihen ei liity aurinkomatkaa. Onneksi syyskuu on jo takanapäin. Vielä loka- ja marraskuu pitää kestää ja sitten joulukuu on aina hieman piristävämpi kuukausi. Minullakin on tuo kaamosrasitus ja huonon kesän jälkeen entistä kamalampi rasitus.
    Minä pidin Ahavan kirjasta.
    Kaikkea kivaa sinulle Laura <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa niin ihanaa päästä johonkin valoisampaan maankolkkaan hetkeksi, mutta valitettavasti olen kiinni töissä koko loppuvuoden. No, ehkä tästä selvitään, vaikka kesäkin oli tosiaan todella huono. Joulukuussa päivät alkavat taas pidentyä, se mielessä jaksaa odotella kevään tuloa!

      Kiitos samoin Mai! <3

      Poista
  4. Oi Atwood - niin moni on kehunut, että pitäisi kirja hankkia luettavaksi. Nix on kiinnostanut pienesti, mutta kävin lukemassa postauksesi ja sen perusteella arvelen, ettei se ehkä kuitenkaan ole minun kirjani.
    Yaa Gyasin romaani oli hyvä lukukokemus. Uskomatonta, että kyseessä on esikoisteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue Atwoodin kirja, se on hurja, mutta hieno! Nixistä on moni pitänyt enemmän kuin minä, joten kannattaa harkita. Ainakin jos tekee mieli jotain runsasta, todella amerikkalaista lukuromaania, niin se on hyvä valinta. Ja kyllä, Gyasin kirjassa petyin vain loppuun, muuten se oli hengästyttävän hyvä!

      Poista
  5. Yritin kuikuilla itsekin Atwoodia kirjastosta viimeksi siellä käydessäni, mutta koko muu tuotanto taisi olla hyllyssä paitsi tuo Orjattaresi. Ei tosin lienee mikään yllätys viimeaikaisen suosion huomioon ottaen, pitänee varailla se vielä täksi syksyksi itsellekin. :) Kiinnostavia kirjoja olet muutenkin lukenut, ja olipa siellä useampi sama kuin minullakin lähikuukausina!

    Tsemppiä sinnekin syksyyn ja tähän ankeuttavaan vuodenaikaan, ehkä siihen löytyy iloa kirjojen sivuilta ja tunteesta, että saa hyvällä omallatunnolla hautautua niiden pariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota siitä Orjattaresta (jos siis haluat lukea suomeksi) se uusin tarkistettu painos, vanhan suomennoksessa oli jotain kummallisuuksia. Hieno kirja!

      No se kieltämättä piristää todella paljon, kun tietää, ettei tänä syksynä ole mitään muita velvollisuuksia kuin työt. Valtaosan vapaa-ajasta voi käyttää ihan hyvällä omallatunnolla lukemiseen jos niin haluaa. Eli eiköhän tämä tästä pian taas kevääksi käänny :D

      Poista