20.10.2017

Tove Jansson: Bulevardi – ja muita kirjoituksia


Kun on ollut yksin hyvin kauan, alkaa kuunnella eri lailla, tajuaa miten elävää ja arvaamatonta ympärillä on ja pysähtelee koskettamaan kaikenlaista käsittämättömän kaunista. Vanhat sisäänpäin kääntyneet ajatukset juoksevat uusille urille tai kurtistuvat ja kuolevat. Unet muuttuvat yksinkertaisiksi ja herätessä hymyilyttää. Saari (1961)

Tove Janssonin Bulevardi – ja muita kirjoituksia sisältää Janssonin eri lehtiin kirjoittamia novelleja ja muutaman esseen, jotka on aiemmin julkaistu vain rajatulle yleisölle tai ei ollenkaan. Tekstit on valinnut ja koostanut Tove Janssonin tuotantoon laajasti perehtynyt ja siitä myös väitellyt Sirke Happonen. Yhtä tekstiä lukuunottamatta hän on myös suomentanut kokoelman tekstit. Ihanaa, että Janssonilta löytyy vielä kirjoituksia, jotka eivät ole olleet laajemman yleisön tietoisuudessa.

Tove Jansson kuvitti useimmat lehtitekstinsä. Unohdettujen tekstien lisäksi Bulevardi – ja muita kirjoituksia sisältää runsaasti novellien kuvituksena käytettyä harvinaista kuva-aineistoa. Kuvitus tekee kirjasta todella kauniin. Rakastan esimerkiksi jo tuota kansikuvaa! Nautin kovasti Janssonin teksteistä, mutta täytyy sanoa, että puolet koko lukemisnautinnosta johtui näistä ihanista kuvista.


Kokoelma sisältää kirjoituksia Tove Janssonin koko uran ajalta, painottuen hänen nuoruuteensa 1930-luvulle. Kokoelman niminovelli Bulevardi on Janssonin ensimmäinen novelli, jonka hän julkaisi vuonna 1934 ollessaan vasta 20-vuotias. Kokoelman päättää teksti Kerran puistossa, joka on kirjoitettu vuonna 1995. Kirjoituksissa liikutaan usein ulkomaisissa kaupungeissa – muun muassa Ranskassa ja Italiassa – tai kotimaassa, Janssonille tyypillisessä saaristomiljöössä. Mukana on myös muutama muumiaiheinen teksti.

Kokoelman tekstit ovat tunnelmaltaan mukavan vaihtelevia. Osa niistä, kuten vaikkapa novellit Klisee (1935) ja Saari (1961), ovat synkkiä tai jopa vähän pelottavia. Ne ovat myös todella kauniisti kirjoitettuja. Toista puolta Janssonin tuotannossa edustavat novellit Vuokrataan huone (1939) ja Ei enää ikinä Caprille! (1939), jotka ovat kepeitä, suorastaan hilpeitä. Sota ei juurikaan näy kokoelman teksteissä, vaikka osa niistä on julkaistu sotavuosina. En ole niin hyvä Tove Janssonin tuntija, että osaisin sanoa, onko se hänelle tyypillistä, kirjoittiko hän koskaan sodasta? Muita suosikkikirjoituksiani tässä kokoelmassa ovat Pariisin kaduille sijoittuva Viulu (1940) ja erikoisen, kovia kokeneen veronalaisnaisen ja päähenkilön kohtaamisesta kertova, poikkeuksellisen rohkea novelli San Zeno Maggiore, 1 tähti (1940).


Etsiskelin itselleni huonetta. Millaista se on, ei voi kuvitellakaan, jos ei itse ole sitä kokenut. Ensimmäinen hakukierros on täynnä vilpitöntä optimismia, löytöretki, joka muuttuu parin päivän päästä suunnittelemattomaksi paniikiksi ja jättää jälkeensä masennusta ja ihmisvihaa. Toinen kierros sujuu järjestelmällisesti ja laskelmoiden: kyseessä on pakkotilanne, josta täytyy suoriutua niin nopeasti kuin mahdollista. Kolmannella kerralla hakemisesta on kehittänyt taidetta ja siinä huomaa hauskuuksiakin. Vuokrataan huone (1939)

Useat kokoelman teksteistä linkittyvät Janssonin omiin elämäntapahtumiin. Voisi ollakin ihan hyvä ajatus lukea tämän kokoelman rinnalla esimerkiksi Boel Westin ja Helen Svenssonin toimittamaa Kirjeitä Tove Janssonilta (S&S, 2014), sillä näissä kirjeissä Jansson usein viittaa kokoelmissa oleviin teksteihin tai niihin liittyviin tapahtumiin. En ole itse lukenut kyseistä kirjaa tai mitään elämäkertaakaan Janssonista. Nyt todella tekisi mieli, sillä se varmasti syventäisi tämänkin kokoelman tekstejä. Samoin tekisi mieli lukea lisää Janssonin romaaneja ja novelleja. Mitä suosittelisitte? Kesäkirjan olen lukenut muutama vuosi sitten.



––

Tove Jansson: Bulevardi – ja muita kirjoituksia
(Bulevarden och andra texter, 2017)
Toim. ja suom. Sirke Happonen
Tammi 2017, 288 s.

6 kommenttia :

  1. Pidin myös tästä paljon, Janssonilla on ollut niin monipuolinen tyyli.

    Elämäkerroista ja vastaavista olen lukenut vain Boel Westinin teoksen Tove Jansson – Sanat, kuvat, elämä, ja se oli kyllä hieno lukukokemus. Hieman raskaskin, onhan se melko massiivinen tiiliskivikin ja tukevaa tutkimusta. Suosittelen kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylien kirjo tuli tässä todella hyvin esille. Ihana Tove!

      Kiitos suosituksesta. Joskus tymäkämpikin elämäkerta on paikallaan ja koska en enää opiskele, jaksan ehkä jälleen lukea raskaampaakin tekstiä. :D

      Poista
  2. Ehdin vasta nyt lukea arviosi, ja onpa meillä ollut melko samanlainen lukukokemus. Vaikka no jaa, onko ihme, tämähän on hyvä.

    Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta on vähän kevyempi elämäkerta Janssonista, jos Westin teos epäilyttää. Pidin kuitenkin molemmista ja Kirjeitä Tove Janssonilta on tietysti tosi henkilökohtainen!

    En tiedä voiko Janssonin kanssa mennä vikaan, mutta esimerkiksi Reilua peliä on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisinpa ollut hämmästynyt, jos olisimme inhonneet tätä! :D

      Koska olet lukenut molemmat elämäkerrat, osaatko sanoa / muistatko, että minkälaisiin lähteisiin ne pohjautuvat? Westinistä kerrotaan teoksensa yhteydessä, että hän on ainoa tutkija, joka on päässyt tutustumaan vapaasti Janssonin yksityiseen arkistoon, mutta teos on ilmestynyt reippaasti ennen Karjalaisen teosta, joten en tiedä, onko Karjalainenkin päässyt tutustumaan samaan aineistoon. Minäkin lukisin mielelläni molemmat kirjat, koska painottuvat ilmeisesti vähän eri asioihin, mutta täytyy miettiä, kummasta aloittaisi :) Kiitos vinkeistä!

      Poista
  3. Tuula Karjalaisen kirjoittama elämäkerta Janssonista on todella hyvä, siinäkin kuvat hurmaavat ja täydentävät lukukokemusta. Bulevardi on vielä minulta lukematta, mutta aion sen kirjamessuilta vihdoin metsästää itselleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on visuaalisesti todella kaunis kirja (olen selaillut kirjakaupassa), joten houkuttelee siinä mielessä enemmän kuin Westinin teos. Tsemppiä metsästykseen, eiköhän se sieltä löydy! :)

      Poista