8.10.2017

Emily Fridlund: History of Wolves


Maybe if I'd been someone else I'd see it differently. But isn't that the crux of the problem? Wouldn't we all act differently if we were someone else?

Emily Fridlundin History of Wolves oli minusta ehkä toiseksi kiinnostavin kaikista Man Booker -palkinnon ehdolla olevista kirjoista jo pitkälistan julkaisusta lähtien. Kaikista kiinnostavin oli samantyyppiseen miljööseen, mutta toiseen maahan sijoittuva Fiona Mozleyn Elmet, jota lopulta rakastin ja josta tuli jonkin sortin sieukirjani. Sekä Elmet että History of Wolves pääsivät palkinnon lyhytlistalle, mikä on hieno saavutus molemmilta esikoisromaaneilta.

History of Wolves kertoo 14-vuotiaasta Madelinesta eli Lindasta, joka asuu vanhempiensa kanssa keskellä metsikköä Minnesotan pohjoisosissa. Lapsuutensa Linda vietti hippikommuunissa, mikä on osasyy siihen, että häntä pidetään koulussa outona eikä hänellä ole ystäviä. Linda viettää siis suurimman osan ajastaan yksin, tehden kotitöitä, liikkuen luonnossa perheen koirien kanssa ja ajatellen koulunsa uutta, mutta pian jo potkut saavaa historianopettajaa ja luokkatoveriaan Lilyä. Sitten Lindan kodin edustalla olevan järven vastarannalle muuttaa uusi perhe, pariskunta, joilla on neljävuotias poika nimeltä Paul. Linda ystävystyy heidän kanssaan ja alkaa Paulin lapsenvahdiksi. Jotain outoa on kuitenkin meneillään.

History of Wolves on täynnä kauniita lauseita. Teksti luokin kiinnostavan kontrastin tapahtumille, jotka harvoin ovat kauniita. Kirjan tunnelma on mysteerinen, sillä heti alusta lähtien vihjaillaan, että jotain järkyttävää tulee tapahtumaan. Kirjan kertoja onkin jo 37-vuotias Linda, joka muistelee nuoruusvuosiaan. Tapahtumat etenevät verkkaan ja välillä siirrytään sivupoluille, jopa Lindan myöhempiin elämäntapahtumiin. Verkalleen eteneminen antaa tilaa miljöön kuvaukselle, erityisesti metsälle, jonka Linda tuntee kuin omat taskunsa.

Viime vuosina on kirjoitettu useita kirjoja, joissa on päähenkilönä jollakin tapaa epäsovinnaisesti käyttäytyvä ja näyttäytyvä nuori nainen. Yhtäkkiä tulee mieleen ainakin Janet Ellisin The Butcher's Hook ja Ottessa Moshfeghin Eileen, joista jälkimmäistä en ole lukenut. History of Wolvesin Linda on samantyyppinen hahmo. Hän on naiivi ikäisekseen ja hän sanoo ja tekee asioita, joita ei pidetä täysin norminmukaisena käytöksenä. Ehkä poikkeavan lapsuutensa, kummallisen äitisuhteensa ja yksinäisyytensä vuoksi hän muodostaa helposti pakkomielteitä toisiin ihmisiin ja asioihin. Hän on yhtä aikaa ärsyttävä ja kiehtova tyyppi, mistä pidin tässä paljon.

Vaikka pidin tarinan verkkaisesta tahdista, tuntui se silti paikoitellen laahaavan ja tuntuvan joskus jopa tylsältä. Mielestäni kirjan suurin ongelma on kuitenkin se, että siinä on liikaa eri kerroksia, joiden yhteyksiä oli vaikea ymmärtää. En esimerkiksi oikein tajunnut, mikä merkitys koulun historianopettajalla ja Lilyllä oli tarinassa. Eri kerrokset veivät hieman pohjaa varsinaiselta pääjuonelta eli siltä, mitä Lindan naapurien kanssa tapahtuu.

History of Wolves tuntuu minusta erikoiselta valinnalta Man Bookerin lyhytlistalle. Se on toki hyvin kiinnostava ja erittäin taitavasti kirjoitettu esikoisromaani, mutta sillä on myös isohkot puutteensa. Minusta olisi pieni ihme, jos se voittaisi palkinnon.

Loppuvuodesta aion lukea vielä muutaman muun Man Booker -ehdokkaan. Tänä vuonna mukana olikin yllättävän monta kiinnostavaa romaania.

––

Emily Fridlund: History of Wolves
Grove Atlantic 2017, 279 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti