10.8.2017

Kit de Waal: My Name is Leon


Yhdeksänvuotiaalla Leonilla on pikkuveli Jake. Jake on vasta pieni vauva ja on Leonin tehtävä huolehtia hänestä. Leonin tehtävä on huolehtia myös heidän äidistään, joka vain makaa sängyssä eikä liiku mihinkään, ei edes kauppaan tai vaihtamaan Jaken vaippoja. Sitten Leon erehtyy pyytämään naapurin tutulta naiselta rahaa ruokaan ja Leon ja Jake viedään pois. Nyt he asuvat Maureenin luona. Aikuiset kuiskuttelevat keskenään ja aikovat erottaa pojat, sillä Jake on vaaleaihoinen, mutta Leon ei. Leonin täytyy tehdä suunnitelma yhdistääkseen jälleen perheensä.

Kit de Waalin esikoisromaani My Name is Leon on raastava kuvaus perheen hajoamisesta ja rasismista 1980-luvun alun Englannissa. Raastava, surullinen, mutta ei kuitenkaan vailla toivoa ja valoa. Tarina kerrotaan yhdeksänvuotiaan Leonin näkökulmasta, missä de Waal on onnistunut erinomaisesti: Leon vaikuttaa ikäiseltään, lapselta, joka osaa toimia jo melko itsenäisesti, mutta ei oikein vielä hahmota maailmaa sellaisena kuin se on. Etenkin Leonin tilanteessa elämä on erityisen hämmentävää ja pelottavaa. Leon ei oikein kykene ymmärtämään, miksi he joutuivat Jaken kanssa eroon äidistään ja miksi lopulta myös Jake aiotaan viedä häneltä pois. Ja miten kukaan aikuinen osaisi sitä kovin ymmärrettävästi selittääkään.

Vaikka äidin ja veljen menetys on koko ajan Leonin mielessä ja se suututtaa ja tekee elämästä hankalaa, on elämässä välillä myös ilon aiheita. Leon iloitsee esimerkiksi uudesta polkupyörästään, pienestä siirtolapuutarhan viljelypalstastaan ja ystävyydestään mielenkiintoiselta vaikuttavan Tuftyn kanssa. Tufty on Leonille vähän kuin isän korvike, tyyppi, jota ihailla ja josta ottaa mallia. Leon ei juurikaan ymmärrä Tuftyn ja tämän kavereiden puheita poliiseista, jotka käyvät tummaihoisten kimppuun, ja rasismin vastaisista mielenosoituksista, mutta on kuitenkin tahtomattaan osa kuviota – tarinan loppupuolella myös ihan konkreettisesti, kun mellakat puhkeavat lähellä Leonin kotia.

My Name is Leon on yhtä aikaa voimakas, mutta kuitenkin hyvin hienovarainen kirja. Hienovaraista siinä on se, miten de Waal kuvaa lasta ja lapsen naiivia maailmankuvaa. Se on jotenkin lempeää ja ymmärtäväistä, vaikka totta kai Leonin kohtalo on myös surullinen. Voimakkaan kirjasta taas tekee sen sanoma, kaikki ne tärkeät ja vaikeat asiat, joista se kertoo. Se ei ole pelkästään tarina perheen hajoamisesta, vaan myös sosiaalisista syistä sen takana ja ympärillä. My Name is Leon ei myöskään ole kovin juonivetoinen romaani, sillä se etenee hitaasti ja kattaa vain noin vuoden Leonin elämästä. Siinä ei tapahdu paljoa, mutta se onnistuu kuitenkin valottamaan hienosti, mitä Leonin kaltaisen nuoren pojan mielessä saattaa liikkua.

Kit de Waal on työskennellyt muun muassa perheoikeuden ja sosiaalihuollon parissa, mikä näkyy romaanissa. Hänen miehensä veli on taiteilija Edmund de Waal, joka tunnetaan meilläkin kirjasta Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. My Name is Leon oli viime vuoden Costa Book Awardseissa ehdolla vuoden esikoisromaaniksi.

Muissa blogeissa: Kartanon kruunaamaton lukija

––

Kit de Waal: My Name is Leon
Penguin 2017 (2016), 272 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti