23.7.2017

Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin


Olavi Koistisen esikoisnovellikokoelma Mies joka laski miljardiin sisältää kymmenen novellia eri tavoin eksyksissä olevista eri-ikäisistä miehistä. Eräs heistä tuntee kuuluvansa johonkin vain pelimaailmassa, toinen aikoo laskea miljardiin ja kolmas haluaa maalauttaa ihonsa ruskealla värillä, pukea ylleen muoviutareet ja muuttua laitumella rauhallisesti käyskenteleväksi Serafiina-naudaksi. He kaikki yrittävät löytää jotain tolkkua elämäänsä, etsiä lohtua tai jotain muuta, joka paikkaisi heidän kokemansa ulkopuolisuuden tai vierauden tunteen.

Mies joka laski miljardiin -kokoelmasta ei uskoisi sen olevan esikoinen, sillä Koistinen kirjoittaa taidokkaasti. Tekstistä kuultaa läpi kokemus, jota hän on varmasti kerryttänyt jo vuosikaudet, vaikkei tätä ennen vielä kirjaksi asti. Ja vaikkei kokoelman joka ikinen novelli ollut mieleeni (sillä harvoin on), se johtui lähinnä niiden aiheista, ei siitä, miten Koistinen aiheita käsittelee tai miten hän kirjoittaa. Jotkut novellit eivät vain säväytä henkilökohtaisella tasolla, mutta onneksi lähes aina on niitä helmiäkin.

Kaikista mieleenpainuvin kokoelman novelleista on sen ensimmäinen tarina Minä en tiedä mitä terveiset ovat. Hienoa, että kokoelma on päätetty avata rohkeasti, silläkin uhalla, etteivät seuraavat novellit tuntuisikaan enää yhtä vaikuttavilta. Minusta tätä vaaraa ei kuitenkaan oikeasti ole. Avausnovelli kertoo kolmikymppisestä Eerikistä, joka seuraa työkseen pörssikursseja yksin kotonaan ja jolle ulos lähteminen ja ihmisten kanssa jutteleminen on lievästi sanoen haaste. Sosiaalinen kömpelyys johdattaakin hänet mitä kummallisimpiin tilanteisiin ja lopulta myös keskelle luokkakokousta, jossa hän kuitenkin yllätyksekseen huomaa jopa viihtyvänsä. Mieleeni jäi hyvin myös novelli Jos asianne koskee säästämistä, jossa jo vanha, sairas ja yksinäinen mies nimeltä Karl on unohdettu oman onnensa nojaan. Kotipalvelu ei ole käynyt päiväkausiin, ruoka alkaa jo loppua. Sitten on vielä se kauan pöydällä lojunut lasku, jonka vuoksi Karl päättää soittaa pankkiinsa, mutta sieltä vastaa vain automaattinen puhelinrobotti. Uni ja valve, mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat tässä varsin surullisessa novellissa.

Koistisen novellit eivät missään vaiheessa irvaile niissä esiintyville kenties hieman erilaisille, sosiaalisesti kömpelöille, yksinäisille tai erikoisista asioista pitäville ihmisille, vaan pikemminkin tuovat lempeydellään ja hyväntahtoisella huumorillaan esille sen, miten erilaisia me kaikki olemme ja miten se on ihan okei. Vaikka kaikki Koistisen novellien päähenkilöt ovat miehiä, eivät novelleissa käsiteltävät asiat ole pelkästään miehille tyypillisiä kokemuksia, vaan henkilöt voisivat yhtä hyvin olla myös naisia tai keitä tahansa. Mies joka laski miljardiin on erittäin vahva avaus ja uskon, että Koistiselta voi odottaa vielä paljon.

Muissa blogeissa: Hannan kirjokansi.

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin
Kosmos 2017, 216 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti