9.7.2017

Margaret Atwood: The Handmaid's Tale


Margaret Atwoodin romaanin The Handmaid's Tale (suom. Orjattaresi, 1986 & tarkistettu uusintapainos 2017) voisi laskea jo jonkinlaiseksi (tulevaksi) moderniksi klassikoksi. Vuonna 1985 julkaistu romaani on tehnyt uuden tulemisensa Yhdysvaltojen viime aikojen politiikan ja kirjasta tehdyn tv-sarjan myötä. The Handmaid's Tale on tarina, joka on osittain ollut, on edelleen ja voisi tulevaisuudessakin olla helposti totta, ihan missä tahansa yhteiskunnassa.

The Handmaid's Tale sijoittuu entisen Yhdysvaltojen alueelle, sotilaallisesti ylläpidettävään teokratiseen Gileadiin, jossa kristillisellä fundamentalismilla on suuri rooli yhteiskunnassa. Suurin osa naisista ja miehistä on menettänyt hedelmällisyytensä säteilyn ja ympäristömyrkkyjen takia, mutta aiemmin hedelmällisyytensä osoittaneet naiset on valjastettu yhteiskunnan synnytyskoneiksi. Nämä naiset on sijoitettu yhteiskunnassa korkealla olevien miesten talouksiin pelkästään siittämistä varten, sillä miesten vaimot eivät kykene tulemaan raskaiksi. He ovat siis kuin orjia, jalkavaimoja tai varakkaiden perheiden käyttämiä sijaissynnyttäjiä, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin uuden elämän tuottaminen. Miesten hedelmättömyyttä ei hyväksytä, sitä ei pidetä mahdollisena.

Orjina toimivien naisten elämä on tarkoin suojattua. He eivät saa puhua kenenkään kanssa, eivät liikkua miten haluavat, edes lukea tai oikeastaan omistaa yhtään mitään. Abortit on kielletty ja kaiken toiminnan tulee perustua Vanhaan Testamenttiin. Korkeammassa asemassa olevien naisten tilanne on ehkä parempi, mutta vain näennäisesti. He joutuvat hedelmättömyytensä vuoksi nöyryytetyiksi ja ovat yhtä lailla miestensä omaisuutta. Patriarkaalisessa Gileadissa vain miehet ovat vapaita, naisilla ei ole ihmisoikeuksia. Toisaalta vastoin lakia toimivia miehiäkin rangaistaan ja heidän hirtetyt ruumiinsa nostetaan kaupunginmuurille kaikkien nähtäväksi.

Kirjan kertoja on Offred-niminen nainen. Se ei ole hänen oikea nimensä, vaan isäntänsä nimestä johdettu muunnos. Hän ei ole unohtanut entistä elämäänsä, perhettään, joka otettiin häneltä pois, vaan muistelee sitä usein – eihän hänellä enää olekaan juuri muuta kuin muistonsa ja punainen orjan kaapunsa. Offred kasvoi maassa, jossa elettiin vielä niin sanotusti normaalia, länsimaista elämää, mutta joka muuttui nopeasti naisia sortavaksi patriarkaaliseksi yhteiskunnaksi. Kun muistaa menneisyyden, on vielä toivoa ja syy pysyä hengissä.

Margaret Atwood ei ole ennustanut tulevaisuutta, sillä The Handmaid's Tale ei sisällä mitään sellaista, mikä ei olisi jo jossain päin maailmaa tapahtunut. Jokaisessa totalitaristisessa maassa on varmasti enemmän tai vähemmän yritetty kontrolloida naisten (lisääntymis)oikeuksia. Valitettavan usein sitä perustellaan uskonnollisilla motiiveilla, kuten myös tässä romaanissa. Jos Yhdysvalloista tulisi diktatuuri, sen kantava voima olisi hyvin todennäköisesti fundamentalistinen uskonto. Sehän on jo republikaanienkin kantava voima, asia, mihin kaikki perustuu tai on ainakin perustuvinaan. Trumpin presidenttiyden myötä tällaiseen uhkaan on viimein havahduttu.

The Handmaid's Tale on kirja, joka pitää otteessaan. Se ei ole erityisen toiminnantäyteinen eikä todellakaan miellyttävä lukea, mutta Offredin kohtalo suretti minua ja halusin tietää, miten hänelle käy. Kaikki asiat eivät kuitenkaan selviä. Tarina avautuu vain kertojana toimivan Offredin kaksinkertaisten muistojen kautta: muistot menneestä elämästä ja muistot orjuudesta. Emme tiedä, milloin, missä ja minkälaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa hän kertoo tarinaansa, sillä hänen kerrontansa on luonnollisesti aukkoista, vailla kontekstointia. Offred ei juurikaan tiedä, mitä hänen pienen elinpiirinsä ulkopuolella tapahtuu, hänen maailmansa on hyvin rajoittunut. Kerrontatyyli vaatiikin lukijalta skarppina olemista ja päättelykykyä, vaikka osa tarinan poluista jääkin täysin avoimiksi. Ja hyvä niin, sillä en olisi lopulta halunnutkaan tältä kirjalta mitään valmista. Halusin ja haluan edelleen täyttää tarinan aukot omalla mielikuvituksellani ja halusin, että se hieman haastoi ajatteluani.

The Handmaid's Tale on kirja, jonka toivoisi mahdollisimman monen lukevan. Se on tärkeä kirja ei pelkästään siitä, mitä voisi tapahtua, vaan myös siitä, mitä on jo tapahtunut. Ei ehkä meille, mutta muille. Ja ehkä sittenkin myös meille.


16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Margaret Atwood: The Handmaid's Tale
Vintage 2016 (1985), 479 s.

8 kommenttia :

  1. Tämä oli tosiaankin kiinnostava lukukokemus, ja on mukavaa, että teos on päässyt uudestaan pinnalle myös meillä Suomessa. Feministipiireissä on jonkin verran ollut keskustelua siitä, että teos esittää ainoastaan valkoisten naisten dystopian. Kovin ajankohtaiselta tämä siitä huolimatta tuntui, varsinkin kun ottaa huomioon Trumpin Amerikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinnostava ilmiö, että tämä on muutaman muun vanhemman kirjan lisäksi noussut uudestaan pinnalle. Syy siihen ei ole hyvä, mutta toisaalta on kuitenkin hyvä, että niin on tapahtunut.

      Olen myös lukenut pari artikkelia tuohon valkoisten naisten dystopiaan liittyen. Se on vähän vaikea asia, monelta eri kantilta.

      Poista
  2. Siitä on vuosikausia, kun luin Orjattaresi, menee varmaan jonnekin ihan vuosituhannen alkuun. Pidin hurjan paljon, vakuutuin ja vaikutuin. Pitäisi ottaa uusintalukuun. Ja varmaan katsoa se sarjakin, vaikka olenkin todella huono katsomaan telkkaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onkin otollinen aika lukea se uudestaan. Minäkään en ole vielä ehtinyt tv-sarjan pariin, vaikka aioinkin aloittaa sen heti kun saan kirjan luettua. Ehkä pieni sulattelutauko on ihan hyväksi.

      Poista
  3. Minulla on ollut tämä lukulistalla ja nyt on juuri ilmestynyt kirjasta uusi korjattu painos suomeksi. Toivottavasti saan sen pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että Tammi päätti lopulta ottaa kirjasta korjatun uusintapainoksen. En yleensä tykkää kirjojen leffakansista, mutta tässä uudessa painoksessa kansi on aika kiva. Toivottavasti olet saanut jo kirjan käsiisi!

      Poista
  4. Tämä on kyllä ollut minulle voimakkain lukukokemus pitkään aikaan. Sarja meinasi ensin jättää kylmäksi, mutta muutaman jakson jälkeen koukutuin siihenkin. Hesarista bongasin tiedon, että tästä on julkaistu Yhdysvalloissa äänikirjaversio, jossa Atwood on laajentanut loppua. Pohjustanee tv-sarjan kakkoskautta - uutisessa ennakoitiin jopa jatko-osaa kirjalle. http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005287176.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos artikkelista, en ollut lukenut sitä vielä. Kiinnostavia tietoja! En ole ihan varma, mitä mieltä olen mahdollisesta jatko-osasta, mutta saa nähdä. Tv-sarja täytyy kuitenkin vielä katsoa :)

      Poista