18.12.2015

Leena Krohn: Erehdys


Oi, Leena Krohn. Paras kirjailijalöytöni tänä vuonna. Keväällä luin Hotel Sapiensin ja rakastuin. Syksyllä sukelsin Tainaroniin ja ihastuin lisää. Nyt lukemani Krohnin uusimman romaanin Erehdyksen myötä olen täysin vakuuttunut kirjailijan taidoista. Onneksi tätä saa vielä lisää, paljon lisää.

Kirjailija E. on pyydetty nimettömän kaupungin sivukirjaston yleisötapahtumaan lukemaan novellejaan ja keskustelemaan lukijoidensa kanssa. Ilta on kuitenkin katastrofaalinen: paikalle saapunut yleisö ei joko tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut E:stä ja hänen novelleistaan tai sitten he esittävät piinaavan epämukavia, välillä suorastaan töykeitä kommentteja. Mutta tämä on vasta kirjan kehyskertomus, jonka alaisuuteen sijoittuvat E:n lukemat novellit, jotka ova temaattisesti toisiinsa kietoutuneita.
 
Osa E:n lukemista novelleista jää kesken, kun hänet joko keskeytetään tai häntä itseään ei huvita lukea enempää välinpitämättömän yleisön edessä. Niinpä novellit jäävät kesken lukijaltakin, mikä toisaalta vähän harmittaa, sillä niiden teemat ovat niin kiinnostavia, taattua Krohnia. Novelleissa käsitellään niin muistoja, muistamista kuin unohtamistakin, ihmisten tekemiä erehdyksiä ja identiteetin kytkeytymistä teknologian kehitykseen. Niissä on myös varjoja ja hyönteisiä, molemmat tuttuja elementtejä Hotel Sapiensista ja Tainaronista. Mutta kun novellit ovat osa kirjailija E:stä kertovaa kehyskertomusta, ne toki saavatkin jäädä kesken.
 
Krohnin kertomuksissa liikutaan aina jossain unen ja toden rajamailla, yleensä myös jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa tai vaihtoehtomaailmassa, ja sen kirjailija hallitsee ihailtavan taitavasti. Tässä teoksessa Krohn ottaa kantaa myös nyky-yhteiskunnan problemaattisiin asioihin, esimerkiksi ihmisten ja teknologian yhteenliittymään, niin kirjailija E:n lukemien novellien ja itse kehyskertomuksen kautta. Kehyskertomus on myös kannanotto kirjailijan työn nurjiin puoliin. Se ehkä onkin monelle kirjailijalle tuttu kuvaus työstään, sen hyvistä ja huonoista puolista, ja siitä, millaista ihmisten suhtautuminen kirjailijaa kohtaan voi olla.
 
Niin kuin Alice Munron kohdalla, myös Krohnin kohdalla minulla on sellainen tunne, että jos haluaisin kirjailijaksi, haluaisin kirjoittaa kuin Krohn. Hän kirjoittaa tiiviitä, hieman arvoituksellisia romaaneja, jotka eivät aliarvioi lukijaansa. Niissä on aina myös jotain ihanan outoa ja surrealistista.
 

––
 
Leena Krohn: Erehdys
Teos 2015, 155 s.

12 kommenttia :

  1. Hyvin tiivistit: "Hän kirjoittaa tiiviitä, hieman arvoituksellisia romaaneja, jotka eivät aliarvioi lukijaansa." Juuri näin! Erehdys on ihan huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin vielä lisätä, että Krohnin kirjat eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ihan helposti lähestyttäviä! Ah, ihanaa kun hänen kirjansa eivät ole jo tässä, vaan on vielä monta monituista odottamassa lukuvuoroaan <3

      Poista
  2. Pidän kovasti Krohnin kirjoista. Minun suosikkeja ovat Mitä puut tekevät elokuussa, Datura ja Tainaron. Luin keväällä tämän Erehdyksen ja pidin paljon. Sen jälkeen luin Torgny Lindgrenin Kimalaisen mettä. Siinä on aivan sama juttu eli kirjailija menee kirjastoiltaan... Siihen yhtäläisyydet loppuvat. Ihastelin Krohnin tekstiä jälleen kerran. Valitettavasti toinen oli muuta, sanoisin kauniisti että ällöttävä lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että minulla on vielä edessä nuo Mitä puut tekevät elokuussa ja Datura. Ja monta muutakin.

      O-ou, tiedänpähän varoa tuota mainitsemaasi Lindgrenin kirjaa, ei ole ehkä minun kirjani.

      Poista
  3. Voi ärsytys. Kirjoitin kommenttia puhelimella ja sössin sen. No niin, otetaas uudestaan. Tästä Erehdyksestä mulle on jäänyt päällimmäiseksi se ihmisten joukkojuoksu, jonka mielessäni olen sijoittanut tapahtuvaksi Helsingin Töölöön. En nyt kyllä muista, oliko kirjassa mitään mainintaa paikasta. Ja tuota joukkojuoksua vasten sitten vertautuu lentomuurahaisten toiminta.

    Kuvaat tosi osuvasti Krohnin tyyliä, "unen ja toden rajamailla", arkisen ja mystisen sekoittuessa. Niistä aineksista Krohn kutoo hienoja teoksia. Hotel Sapiensa oli minusta hieno sekin, mutta jollakin tapaa aika pelottava. En esim. kyennyt lukemaan sitä juuri ennen nukkumaanmenoa.

    Näin tänään ohimennen pikku-uutisen, jossa kerrottiin, että USA:ssa Krohnin Kootut on valittu jollekin parhaiden kirjojen listalle. Pitääkin selvittää asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän aina välttää puhelimella kommentoimista juuri tuon takia, aina jokin menee vikaan! Vielä joku aika sitten se ei edes onnistunut.

      Se novelli, jossa tuo joukkojuoksu on, oli itse asiassa suosikkejani tässä kirjassa. Minäkään en muista, mainitaanko siinä paikkakuntaa, ei varmaankaan, mutta yhdistin sen myös Helsinkiin.

      Hotel Sapiens on ehkä suosikkini näistä kolmesta lukemastani Krohneista. Ja onhan se aika karmiva. Tämä Erehdys on paljon leppeämpi.

      Poista
  4. Tässä se uutinen: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1450324117296

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin saman uutisen eräs päivä. Todella, todella hieno juttu! Minusta tuntuu, että meillä täällä Suomessa Krohn on vähän jäänyt esim. Katja Ketun ja Sofi Oksasen varjoon (vaikka toki hekin ovat hyviä kirjoittajia, ei sillä) mitä tulee menestymiseen ulkomailla.

      Poista
  5. Voi apua, mulla olisi tämä erehdys kirjastolainojen pinossa. On pitänyt lukea ikuisuus, mutta olen vain uusinut lainan yhä uudelleen... pitäisikön yrittää lukea se vielä tämän vuoden puolella, niin ehkä minullakin olisi yksi lempikirjailija lisää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti, jos se jo kirjastolainapinossa asti on! :D Ei ole pitkä eikä mitenkään vaikea, joten nopeastihan tuon lukaisee, ja olisi kiva kuulla, mitä pidät Krohnin tyylistä!

      Poista
  6. Krohn on kansainvälisen tason kirjailija ja minusta oli synti ja häpeä, ettei Erehdys ollut F-ehdokkaana. En ymmärrä, miksi tämän tason kirjailija on kotimaassaan niinkin vähän luettu. Krohnin vaikeaselkoisuus ei ole selitys, koska Krohn ei ole vaikeaselkoinen, mutta hän kyllä pakottaa lukijan pohtimaan asioita ja arkimaailmaansa uusiksi. Mahtavaa!

    Minulle jäi mieleen muistojen muokkaajasta kertova novelli ja nainen joka katosi ja... Niin, voiko noista suosikkiaan valita? Aivan huippuja kaikki. Mikä onkaan todellisuuttamme, miten maailma ympärillämme rakentuu - harhoista ja unista ehkä yhtä paljon kuin todesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, minäkin olisin toivonut Krohnille Finlandia-ehdokkuutta vaikken vielä silloin ollutkaan lukenut tätä kirjaa. En tiedä, kokevatko ihmiset sitten Krohnin teokset vaikeina tai liian scifinä tai jotain, kun ei hänestä puhuta julkisuudessakaan niin paljon kuin esimerkiksi Ketusta tai Oksasesta. Pyh ja pöh.

      Krohnin teokset haastavat hienosti ajattelemaan juuri tuota toden ja unen tai harhan suhdetta todellisuuteen. Ei todellakaan mitään tyhjänpäiväistä kirjallisuutta, mutta ei missään nimessä liian vaikeaa tai korkealentoistakaan.

      Poista