30.9.2015

Vuoden kolmannen neljänneksen luetut kirjat

Syksy on jo hyvinkin käsillä ja uskomatonta kyllä, on myös jo tämän vuoden toiseksi viimeisimmän neljännesvuosikatsauksen aika. Mukavan leppoisan ja kirjarikkaan kesän jälkeen olen tehnyt ihanan hidasta paluuta arkeen ja graduni pariin. En siis tiedä vielä, miten vauhdikas loppuvuosi tulee täällä blogin puolella olemaan, mutta ennustaisin vähän hitaampaa tahtia. Riippuu gradusta ja innostuksestani siihen, mutta tietysti toivoisin, että saisin edistettyä sitä ihan kunnolla, vaikka sitten blogini ja lukuharrastukseni kustannuksella. Mutta katsotaan.

Heinä-, elo- ja syyskuussa sain luettua vaikka ja mitä mielenkiintoista, katsokaapas vaikka:

Mark Z. Danielewski: House of Leaves
Sirpa Kähkönen: Graniittimies
Bill Willingham: Fables 1 : Legends in Exile
Margaret Atwood: Oryx and Crake
Alan Bradley: Piiraan maku makea
Katja Kettu: Yöperhonen
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa
Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Kuluneen kolmen kuukauden aikana tuli siis luettua yhteensä 17 kirjaa! Se on varmaan jonkin sortin ennätykseni, sillä muina tämän vuoden neljänneksinä olen lukenut vain 12 kirjaa per neljännes. Huomaa kyllä, että vapaa-aikaa on ollut. Eihän katsokaas (humanisti)opiskelijan tarvitse tehdä mitään saadakseen tutkinnot suoritettua hohhoh, terveisin kuitenkin reippaasti yli 60 opintopistettä viime lukuvuonna tienannut.

Lukemieni kirjojen joukkoon mahtui kuitenkin myös pettymyksiä. McCarthyn Veren ääriin, Timosen Kesäinen illuusioni sekä Boynen This House Is Haunted olivat sellaisia, jotka olisi voinut jättää väliinkin. Parhaimpia lukukokemuksia olivat puolestaan Danielewskin ahdistava House of Leaves, Kähkösen koskettava ja taitava Graniittimies, Willinghamin Fables-sarjakuvan ensimmäinen osa, Koskisen en-tajua-miten-se-niin-iskikään Kuinka sydän pysäytetään, Atwoodin dystopinen Oryx and Crake, Winmanin odotettu ja ihana A Year of Marvellous Ways, Ketun persoonallinen Yöperhonen, aina vain mahtavan Krohnin Tainaron, Blumen traaginen In the Unlikely Event ja Lemaitren kerronnaltaan iskenyt Näkemiin taivaassa. Eli melkein kaikki loput! No, muutama siihen väliin asettuvakin siellä oli. Danielewskin House of Leavesin lukemisesta olen erityisen ylpeä, sillä se oli ollut projektinani jo kauan ja väittäisin, ettei se ole mikään kaikkein helpoin kirja.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 6005 eli keskiarvo on 353 sivua per kirja. 

Kysyn usein milloin missäkin yhteydessä, että oletteko te lukeneet listan kirjoja, mutta nyt kysyn, että mikä noista lukemistani kirjoista on teistä kaikkein kiinnostavin, minkä haluaisitte niistä lukea?

Heinäkuun ja syyskuun lopun välille mahtui myös syksyn uutuuskirjojen listailua, joista en todellakaan ole lukemassa kaikkia tämän syksyn aikana, mutta muutama uutuus on kuitenkin tulossa vielä lukuun ensi kuun aikana. Elokuussa hurahdin aikuisten värityskirjoihin (postauksen jälkeen olen hankkinut vielä kolmannenkin värityskirjan, Johanna Basfordin kauniin Salaisen puutarhan, sekä uudet hienot värikynät, eiköhän niillä jo pärjää!) sekä kerroin kesän kirjaostoksistani

Tämän kuun puolivälissä ryhdyin johonkin ihan uuteen, nimittäin seuraamaan täällä bloginikin puolella eri kirjallisuuspalkintoja ja niiden ehdokaslistoja. Osa palkinnoista on minulle entuudestaan tuttuja, sellaisia, joita olen seurannut tarkemmin tai vähemmän tarkemmin jo aikaisempina vuosina, mutta osa on ollut minulle entuudestaan tuntemattomia, mutta kiinnostavuuden perusteella seurantaan valittuja. Tällä hetkellä on meneillään Man Booker Prizen lyhytlistalaisten kamppailu, joka päättyy voittajan julistamiseen ensi kuun 13. päivä, sekä NBA:n pitkälista, joka lyhenee ensi kuussa ja voittaja julistetaan marraskuussa. Tämän vuoden puolella on vielä tulossa International IMPAC Dublin Literary Awardin, Costa Book Awardin ja tietysti Finlandia-palkinnon ehdokasasetteluja ja voittajia.

Kirjasyksystäni on tulossa todella ihana, sillä olen tehnyt hyviä löytöjä niin kirjastosta kuin kirjakaupastakin. Ehkä teen syksyn löydöistä ja loppuvuoden lukusuunnitelmistani erillisen jutun tässä lähiaikoina. 

Lukuisaa ja toivottavasti vielä pitkään aurinkoista syksyä!

14 kommenttia :

  1. Ihanaa syksyä myös sinulle! Jään mielenkiinnolla odottelemaan mahdollista kirjaostospostausta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirjaostoksia esittelevät postaukset ovat minustakin muiden blogeissa aina äärimmäisen mielenkiintoisia, joten ehkä tuo täytyy sitten oikeasti toteuttaa! :)

      Poista
  2. Listasi on kyllä herkullisen näköinen. Olen samaa mieltä McCarthyn teoksesta, se vain ei iskenyt ja jätin sen kesken. Miehekkeeni oli siitä vihainen, hänen mielestään se oli ihan huikea...(!!) Vastauksena kysymykseesi: kirjasin muistiin Koskisen teoksen, sitä on ihailtu niin paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ymmärrä miestäsi! McCarthyn Tie on yksiä suosikkejani ikinä, joten etenkin siihen nähden Veren ääriin oli todella pettymys. No täytyy myöntää, että se olisi ollut sitä varmasti ilman Tietäkin.

      Koskisen kirja oli yllättävän upea lukukokemus, sillä sotakirjat, etenkään enemmän tai vähemmän sinne rintamalle sijoittuvat, eivät todellakaan ole suosikkejani. Kannattaa todellakin kokeilla, miten kirja sinuun iskee :)

      Poista
  3. Huu, hauskaa että heitit kysymyksen, mikä vaikuttaa kiinnostavimmalta! Ehkä sanoisin tuo Leena Krohn varmuuden vuoksi, uskon, että se varmasti olisi todella hyvä. Mutta tuo Katja Kettu voisi olla varmaan valintani, jos pitäisi noista jokin lukea. Katja Kettu on vähän vieras kirjailija ja jotenkin oon vaan lehtien sivuilta saanut mielikuvan, että siitä oltaisiin leipomassa seuraavaa Sofi Oksasta...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa vähän toiselta kantilta :)

      Leena Krohnia voisin suositella ihan jokaiselle, vaikka olenkin lukenut häneltä vasta kaksi kirjaa, mutta kun ne molemmat ovat olleet niin hyviä! Hotel Sapiensista pidin silti jopa enemmän kuin Tainaronista.

      Kettukin on hyvä valinta, sillä hänen kirjansa tai ehkä pikemminkin tyylinsä herättää keskustelua. Minä olen ihan lumoutunut hänen kielestään, mutta tiedän ihmisiä, jotka eivät ole. Ja ymmärrän sinällään vertaamisen Oksaseen, kun molempien teoksia on käännetty muille kielille ja viety maailmalle ja he yksinkertaisesti lienevät olevan tällä hetkellä niitä Suomen kuumimpia kirjailijoita. Jotain samaa heidän kirjoittamissaan tarinoissakin on, mutta samalla jotain hyvin erilaista. Minusta Kettu kirjoittaa lumoavammin ja kiinnostavammin. Ehkä sekin kertoo jotain, että olin ihan innoissani Ketun Yöperhosesta, mutta Oksasen Norma ei herätä tällä hetkellä juurikaan mitään fiiliksiä eikä minulla ole mikään kiire sitä lukemaan.

      Poista
  4. Krohnin Tainaronin itseasiassa lainasin luettuani postauksesi, mutta vielä en ole sitä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Toivottavasti tykkäät kirjasta :)

      Poista
  5. Atwoodin kirja on ollut minulla omassa hyllyssä pitkään, ja se näistä lukemistasi kiinnostuslistani kärjessä. Tainaron on ihana kirja, ja se pitäisikin lukea uudelleen niin voisin kirjoittaa jotain blogiinkin. :) Hauska ilmiö tuo värityskirjahomma. Kävin viikolla kirjakaupassa ja värityskirjoja oli pinoittain esillä, erilaisia vaikka miten paljon. Mutta hyvähän se on, että edes jokin kirja myy. :) Ehkä itsekin kokeilisin, jos olisi enemmän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä rakastuin tuohon Atwoodin kirjaan enkä malta odottaa, milloin pääsen jatkamaan MaddAddam-trilogiaa! Seuraava osa voisi olla tavoitteenani vielä tämän vuoden puolella.

      Joo, värityskirjoissa on tällä hetkellä hyvin valinnanvaraa ja totta, vähän surkuhupaisaa, että edes ne myyvät. Aikaa värittämiseen saa kyllä tuhlattua, vaikka toki vartissakin saa jo aika hyvin rauhoitettua hermojaan ja nostettua keskittymiskykyään, mutta siihenpä jääkin sitten koukkuun, joten en tiedä riittääkö vartti. Vähän kausittaista on minullakin tuon värittämisen kanssa. Aluksi olin todella innoissani ja väritin varmaan viikon putkeen joka päivä, edes vähän kerrallaan, mutta kun opinnot taas pyörähtivät käyntiin ja tentti alkoi puskea päälle, en ehtinyt värittää ollenkaan. Viikonloppuna sain taas pienen puuskan ja väritin parina päivänä aika reippaasti. Mutta tiedänpä ainakin mitä teen jos joinakin päivinä iskee oikein tekemisen puute eikä huvita edes lukea :)

      Poista
  6. Fablesin ja Piiraan maku makean olen lukenut, molempien parissa viihdyin tosi hyvin. Oryx ja Crake ja Oli kerran kello nolla odottavat hyllyssä, joista jälkimmäisen ajattelin lukea ensi kuussa (jos ehdin). Kiinnostavin kirja listallasi on silti tuo Sarah Winmanin A Year of Marvellous Ways, joka kyllä houkuttelisi hankkimaan itsekin :) Värityskirjoja minäkin halajan lisää, on kivaa olla valinnanvaraa eri mielentiloihin.

    Ihanaa syksyä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piiraan maku makealle pitäisikin lukea jatkoa, toivottavasti myös sen saisi ahdettua loppuvuodelle :) Jee, sinulla on sitten luvassa hyviä kirjoja, etenkin Oryx ja Crake! Oli kerran kello nolla ei ollut minusta niin hyvä, koska suomennos vähän tökki. Mutta toivottavasti Winmanin kirja on hyvin suomennettu, sehän tulee keväällä :)

      Kiitos!

      Poista
  7. Listallasi on mielenkiintoisia kirjoja, luetuista löytyy samoja Kesäinen illuusioni, Veren ääriin ja Piiraan maku makea. Olen tätä aikaisemminkin tainnut hehkuttaa, mutta eniten odotan tosiaan Winmanin uusimman lukemista! Oryx ja Crake on tällä hetkellä itseasiassa kirjastosta lainassa, mutta saa nähdä, ehdinkö sitä vielä lukea, kun luettavien pino on muutenkin ääriään myöten täynnä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Winmanin uusin on kaunis kirja, sen lukemista kannattaakin odotella! Kiva, kun se tulee keväällä suomeksikin.

      I feel you, välillä iskee ihan pakokauhu, että mitä tässä ehtii lukea, kun olisi niin paljon sitä luettavaa :D

      Poista