6.9.2015

Anna Lihammer: Kun pimeys peittää maan


Ruotsalaisen Anna Lihammerin esikoisromaani Kun pimeys peittää maan oli minusta syksyn kiinnostavimmalta vaikuttava dekkari ja pääsi mukaan myös kiehtovimmista syksyn uutuuskirjoista koostamalleni listalle. Siihen oli kaksi syytä: historia ja yliopistomaailma.

Kun pimeys peittää maan sijoittuu vuoden 1934 Ruotsiin. Natsit ovat nousseet valtaan Saksassa ja siellä sekä monissa muissa länsimaissa eugeniikkaa on alettu harjoittaa ihan yleisesti. Ruotsissakin paljon keskustelua puolesta ja vastaan herättänyt sterilisaatiolaki saadaan vihdoin läpi. Samaan aikaan Uppsalan yliopiston Anatomian instituutin kellarista löydetään tutkija Gustaf Eklund raa'asti murhattuna. Hänen kalloonsa on porattu reiät ohimoiden kohdalle ja sen jälkeen hukutettu ruumisaltaaseen, opetuskäytössä olevien muiden ruumiiden sekaan. Vaikuttaisi myös siltä, että mies on kuollut vasta hukkuessaan.

Uppsalan poliisit eivät rohkene tarttua tapaukseen, joten Tukholmasta hälytetään apuun komea, mutta koppavan oloinen komisario Carl Hell apunaan poliisisisar Maria Gustavsson, joka ei ole koskaan aiemmin päässyt osallistumaan oikean rikoksen selvittelyyn. Poliisisisarten tehtävänä on lähinnä auttaa naisia ja lapsia, olivatpa he tekijöitä tai uhreja. Alkuun suhteellisen selvältä vaikuttanut rikos muuttuu kuitenkin varsin monimutkaiseksi eikä uusilta uhreilta vältytä. Kuka on julmien murhien takana ja miksi?

Kun pimeys peittää maan on jouhevasti etenevä dekkari, jossa vaihtoehtoja murhaajaksi riittää. Ja tietysti arvasin väärin. Kirjassa ei seurata ainoastaan komisario Hellin ja poliisisisar Gustavssonin tekemisiä, vaan toisen näkökulman tapahtumiin antavat Saksasta Ruotsiin tulleet Meulerin pariskunta ja heidän lähipiirinsä. Dekkareissa minua on usein tuskastuttanut tyhmät, epäuskottavasti käyttäytyvät henkilöhahmot, mutta tässä kirjassa ei ole sitä ongelmaa, vaikka ehkä komisario Hell onkin hieman kärjistetty. Poliisisisar Gustavssonin hahmo taas on hirveän piristävä, aikakauteen istuva ja voimakas nainen. Muistakin hahmoista pidin.

Kirja käsittelee painavia teemoja, kuten eugeniikkaa, rakkaudesta tehtyjä tekoja sekä sitä, kenellä on oikeus päättää oikeasta ja väärästä, elämästä ja kuolemasta. Teemat yhdistettynä 1930-lukuun tekee kirjasta mielenkiintoisen katsauksen ajan politiikkaan. Tuntuu hullulta, miten Ruotsissa ja myös Suomessa pakkosterilisaatiolaki oli voimassa vielä 1970-luvulle asti. Siitä ei ole kauan.

Kun pimeys peittää maan ei jättänyt minuun kovin voimakasta vaikutusta, mutta pidin kuitenkin sen lukemisesta. Lukemieni dekkareiden (joita ei nyt kovin paljoa ole) joukossa se on kärkikastia. Suosittelen älyllisten, mutta silti helposti viihdyttävien dekkareiden ystäville.


––

Anna Lihammer: Kun pimeys peittää maan
(Medan mörkret faller, 2014)
Suom. Ulla Lempinen
Atena 2015, 332 s.

13 kommenttia :

  1. Tämä kirja oli minulle iloinen yllätys, ihan hirveästi ennakko-oletuksia ei ollutkaan, joten ne ylittyivät roimasti. Kirja on pelottavalla tavalla ajankohtainen, vaikka on historiallinen dekkari. Liekö jatkoa tulossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en oikein tiennyt mihin astun tämän kirjan kanssa, joten se yllätti positiivisesti vaikkei miksikään lempparikseni muodostunutkaan. Mutta tasokas dekkari, ainakin minun dekkarihistoriallani! Ja olen samaa mieltä ajankohtaisuudesta. Luin tämän rinnalla Krohnin Tainaronia, josta siitäkin tuli nykypäivän tapahtumat mieleen.

      Jatko-osia lukisin mielelläni, joten toivotaan!

      Poista
  2. Mä en oikein lämmennyt, vaikka aihe kiinnostikin. Henkilöt jotenkin tökki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä taidatkin lukea paljon dekkareita? Ainakin enemmän kuin minä :D Ehkä helpommin tulee sitten verrattua muihin ja etenkin niihin parempiin.

      Poista
    2. Joo, mähän olen täysin maaninen, mitä tulee dekkareihin :D

      Poista
  3. Minä taas lämpenin. Historialliset dekkarit ja muutkin historialliset kirjat ovat todella kiinnostavia. Tässä dekkarissa oli taustatyöt tehty laadukkaasti ja minä tykkäsin myös koppavasta päähenkilöstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historialliset romaanit ovat minunkin suosikkejani, kuinkas muuten :) Historialliset dekkarit tuntuvat nekin helpommin lähestyttäviltä. Lihammerin akateeminen tausta antoi odottaa juuri taustatyön laadukkuutta ja sitähän se onneksi olikin.

      Ai niin, unohdin linkittää teitä muita tästä bloganneita. Pitääpä korjata :)

      Poista
  4. On aina kiva lukea arvioita uusista mahdollisesti hyvistä dekkareista! Olen nykyään niiden suhteen melko kranttu, mutta haluan pitää kuitenkin näppituntuman siihen, mitä on tarjolla. Tämän taidan pistää hautumaan korvan taakse kirjoituksesi perusteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet dekkarit tuntuvat vain toistavan toisiaan (tai sitten en vain lue niitä tarpeeksi), mutta tämä tuntui heti vähän erilaisemmalta! Tosin historiallisuus kiehtoo minua romaanissa kuin romaanissa, joten sekin saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että tämä oli sen verran hyvä. Mutta kannattaa tosiaan tallettaa sinne korvan taakse :)

      Poista
  5. Luin tämän juuri ja aihe oli mielenkiintoinen niin tapahtumaympäristöltään kuin ajankuvaltaan. Jonkin verran minua häiritsi pintaan nouseva saarnatekstimäisyys, joka lienee perua tietokirjailijan taustasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, nyt kun mainitsit, niin ehkä jotain saarnamaisuutta tässä oli mukana. Johtunee ehkä aihepiiristäkin?

      Poista
  6. Yksi vuoden parhaista dekkareista eikä näistä asioista ole kovinkaan kauaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin, mikä on helposti sanottu, sillä en lue paljoa dekkareita vuosittain :D Pidin paljon siitä, miten kirja kytkeytyy nykypäivään.

      Poista