17.5.2015

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö


Olen lukenut Susan Fletcheriltä aiemmin kaksi kirjaa, Meriharakat ja Tummanhopeisen meren. Meriharakat ei vielä tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta Tummanhopeisen meren surullinen tunnelma viipyilee yhä muistoissani. Päätin jälkimmäisen rohkaisemana jatkaa Fletcheriin tutustumista Irlantilaisella tytöllä, joka on kirjailijan esikoisteos.

29-vuotias Eve Green odottaa esikoistaan ja hetki on sopiva menneisyyden muistelemiselle. Seitsemänvuotiaana Even äiti menehtyy yllättäen ja Eve joutuu muuttamaan Birminghamista kauas Walesiin isovanhempiensa luokse. Pieneen kylään, jossa kaikki tuntevat toisensa ja toistensa asiat, sopeutuminen ottaa aikansa, etenkin kun uusi punatukkainen tyttö tuntuu olevan monelle kyläläiselle häpeäksi. Evellä on onneksi myös lämpimiä lapsuudenmuistoja, joiden keskiössä ovat ihana, isovanhempien maatilalla työskentelevä Danny ja kaikkien muiden kuin Even karttama "kylähullu" Billy. Eräänä heinäkuisena päivänä rauhallisen kyläelämän rauha kuitenkin rikkoutuu, kun 12-vuotias Rosie, tyttö, jota kaikki ihailevat, katoaa eikä enää palaa takaisin. 29-vuotiaan Even on käytävä tuo kaikki vielä kertaalleen läpi.

Irlantilaisessa tytössä tiivistyy hyvin kaikki se, mistä olen oppinut pitämään Fletcherissä: taidokas, ytimekkään kaunis kerronta, hyvä tarina ja ihan sydämeen käyvä miljöön kuvailu. Näistä tekijöistä rakentuu Fletcherin kirjojen tunnelmallisuus, joka on ihan omaa luokkaansa. En osaa oikein edes kuvailla Irlantilaisen tytön tunnelmaa. Se muodostuu ainakin lapsuuden kesistä, sateen ropinasta, pienen kyläyhteisön lämmöstä, rullaluistinten rahinasta tietä vasten, pienistä yksityiskohdista. En tiedä, jääkö tämän kirjan tarina mieleeni kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta sen tunnelman tulen varmasti muistamaan.

Lukemistani Fletcherin kirjoista Irlantilainen tyttö on ehkä kaikista ehein. Sen kieli ei ole liian kaunista, kuten Meriharakoissa, eikä se sisältänyt ollenkaan suvantovaiheita, kuten Tummanhopeinen meri. Irlantilainen tyttö on sopivan tiivis, mutta sisältää silti kaiken tarpeellisen tarinan kannalta. Se pitää koko ajan otteessaan, ei jaarittele. Fletcherin kirjoissa minua on ihastuttanut myös niiden sisältämät mysteerit, jotka tuovat jotain erilaista tavallisen elämän keskelle. Irlantilaisen tytön mysteeri hipookin melkein jännityskirjallisuuden tasoa.

Jos kehut vielä sallittanee (ei tästä keksi mitään kritisoitavaakaan!), Irlantilaisen tytön henkilöhahmot ovat aika ihastuttavia. He ovat aitoja ja uskottavia, rosoineen kaikkineen. Fletcherin luoma kyläyhteisö vaikuttaa stereotyyppiseltä, onhan siellä ne pakolliset pappi, ärhäkkä kauppias, ennustajaeukko ja kylähullu, mutta kuitenkin niin todelta.

Vielä olisi jäljellä Noidan rippi. Jospa sekin tekisi vaikutuksen.


––

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö (Eve Green, 2004)
Suom. Jonna Joskitt
Like 2010, 267 s.

10 kommenttia :

  1. Olen lukenut Fletcheriltä vain Noidan ripin ja se kyllä teki vaikutuksen http://paivakavelylla.blogspot.fi/2014/08/noidan-rippi.html

    Muut Susan Fletcherin kirjat luen kun ehdin. Irlantilaisesta tytöstä voisin aloittaa, sen verran hyvin kirjaa kehuit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sinullepa sattui hieno kirjastopoistolöytö! Noidan rippi vaikuttaa siinä mielessä erilaiselta Fletcheriltä, koska se sijoittuu paljon kauempaan historiaan kuin hänen muut kirjansa.

      Minusta Irlantilainen tyttö on hyvä kirja jatkaa Fletcherin tuotannon lukemista. Se on sopivan tiivis, joten se ei toivon mukaan ehdi alkaa turhauttaa tai haukotuttaa. Tai ainakin sen lukee nopeasti jos se ei niin vedäkään mukaansa.

      Poista
  2. Olen juuri tämän vain lukenut Fletcheriltä, ja kun en oikein syttynyt kirjalle, ei ole tehnyt mieli palata kirjailijattaren pariin. Mutta aina on mukava lukea kun kirjat aukevat toisille niin eri tavalla kuin itselle! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaiset mielipiteet ja tulkinnat ovat aina kiinnostavia! :) Minullekin on käynyt vastaavanlaisesti joidenkin kirjailijoiden kanssa. Ensimmäisenä tulee mieleen Kate Morton ja häneltä lukemani Hylätty puutarha. En pitänyt kirjasta juuri yhtään, joten vähän kauhistuttaa lukea häneltä jotain muuta!

      Poista
  3. Tämän voisin lukea :) Kivaa pyhäpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisi olla tosi kiva kesäkirja :) Ja kivaa sunnuntaita sinnekin, nyt pari viikkoa myöhemmin. Kamalaa, kun en ole ehtinyt edes blogikommenttien pariin viime aikoina!

      Poista
  4. Tämä on Tummanhopeisen meren lisäksi lempparini Fletcheriltä. Noidan rippi on erilainen, sekin ihan hyvä, vaikka ei noussut omaksi lempparikseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ja Tummanhopeinen meri ovat minunkin suosikkejani. Saapa nähdä millainen Noidan rippi sitten on :)

      Poista
  5. Noidan rippi, ainoa lukemani Fletcher, oli ihana <3 Niin ihana, että kotikirjahyllystä löytyy nyt myös Meriharakat, Tummanhopeinen meri ja Irlantilainen tyttö :) Pitäisikin ottaa kesälukemiseksi Fletcheriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla, että pidät Noidan ripistä! :) Fletcher sopii kyllä hienosti kesään.

      Poista