19.10.2014

Michael Ende: Tarina vailla loppua


Kirjat olivat Bastian Baltasar Buxin mieliteko...
 
Jollet koskaan ole kyyhöttänyt tuntitolkulla korvat hehkuen ja tukka pörrössä kirjaa ahmien ja muun maailman tykkänään unohtaen, tietämättä nälästä tai vilusta...
 
Jollet koskaan ole lukenut salaa taskulampun valossa täkin alla, koska isä tai äiti tai joku muu huolehtiva sielu on sammuttanut valot ja parastasi tarkoittaen käskenyt sinun nukkua, kun aamulla kumminkin on niin aikainen herätys...
 
Jollet koskaan edes salaa ole vuodattanut katkeria kyyneleitä, kun kiehtova tarina oli lopussa ja kun sinun oli erottava henkilöistä, joiden kanssa olit kokenut niin monta seikkailua ja joita rakastit ja ihailit ja joiden puolesta pelkäsit ja toivoit ja joiden seuraa vailla elämä sinusta tuntui tyhjältä ja turhalta...
 
Jollei sinulla ole tällaisesta mitään omia kokemuksia, et varmaankaan voi ymmärtää mitä Bastian nyt teki.
 
Michael Enden (1929–1995) klassikkolastenromaani Tarina vailla loppua lienee monelle tuttu ainakin sen pohjalta tehdyn elokuvan Päättymätön tarina muodossa. Olen nähnyt elokuvan, joskus kauan aikaa sitten, mutta kirja on jäänyt lukematta. Kirjahan kertoo pienestä, paksusta pojasta nimeltä Bastian, joka päätyy varastamaan eräästä antikvariaatista kiehtovan oloisen kirjan. Kotiin ei tietenkään ole enää menemistä varastetun kirjan kanssa, joten Bastian pakenee koulunsa ullakolle lukemaan kirjaa. Bastian on aina rakastanut tarinoita ja sepittää niitä mielellään itsekin, joten kirjan fantasiamaailma imaisee hänet hetkessä mukaansa. Itse asiassa niinkin kovaa, että myöhemmin hän on itsekin osa sitä, osa Fantaasian valtakuntaa. Siellä ollessaan hänen täytyy keksiä Fantaasian valtiattarelle uusi nimi, jotta valtakunta säästyisi tuholta, ja sen jälkeen löytää toiveidensa avulla takaisin ihmisten maailmaan. Paha vain, että toiveita on rajallinen määrä ja jokainen Bastianin tekemä toive vie pois osan hänen muistoistaan.
 
Pidin kovasti kirjan alkupuolesta, johon Päättymätön tarinakin pohjautuu. Kun kirjan toinen osa, jossa Bastian päätyy itsekin Fantaasiaan, alkaa, alkaa myös tarinan heikkoudet. Se todellakin alkaa vaikuttaa tarinalta vailla loppua. Alkupuoli, jossa Bastian lukee kirjaa, seuraa Atréjun ja lohikäärme Fuhhuurin seikkailuja ja vähän väliä kommentoi tarinan etenemistä, on vauhdikas ja pitää hyvin otteessaan. Loput tarinasta tuntuu varsin päämäärättömältä haahuilulta, hyvin hitaalta sellaiselta. Alun sympaattisen oloisesta Bastianista tulee tarinan edetessä hyvin rasittava ja ärsyttävä poika. Niin, ehkä meistä kaikista tulisi, jos voisimme toivoa itsellemme mitä vain, mutta kun tarina pyörii tällaisen henkilöhahmon ympärillä seuraavat pari sataa sivua, alkaa se jo puuduttaa.
 
Enden luoma maailma on varsin eriskummallinen ja sen asukkaat sitäkin eriskummallisempia. Sanoisin niiden olevan kaikkein parasta koko kirjassa. Muuten kirja (alkupuolen jälkeen) on hyvin, hyvin pitkäpiimäinen ja tylsä. Myönnän, että harkitsin pariinkin otteeseen jättäväni sen kesken ja oikeastaan toivon, että olisinkin jättänyt, heti sen jälkeen kun Bastian siirtyi Fantaasiaan. En näin pari päivää kirjan luettuani enää muista siitä paljoakaan, sillä en jaksanut kiinnittää huomiotani enää kaikkeen, vaan pikaluin etenkin sen kaikista tylsimmät kohtaukset.
 
En tiedä, olisinko pitänyt kirjasta enemmän nuorempana. Tarina vailla loppua on ehkä siitä vähän hankala kirja suositella (en tosin juuri suosittelisi) kenellekään, sillä kovin nuoresta se voi olla aika raskaslukuinen, mutta eipä se näin aikuisenakaan tuntunut juuri miltään.
 
Kehotan siis lukemaan tästä kirjasta vain ensimmäisen osan. Toinen osa kirjaa on yksinkertaisesti vain ajantuhlausta, ei mitään muuta.
 
Tarinasta vailla loppua on kuitenkin pidetty hurjasti (!) seuraavissa blogeissa: Morren maailma, Villasukka kirjahyllyssä ja Lumiomena.

––

Michael Ende: Tarina vailla loppua (Die unendliche Geschichte, 1979)
Suom. Marja Kyrö
Otava 2007, 492 s.

19 kommenttia :

  1. Muistelen pitäneeni tästä kirjasta silloin joskus nuorempana. En tosin ole kokeillut uusintalukua aikuisiällä. :) Lukupinostani löytyy jo Enden Momo, josta myös pidin nuorempana. Jollei se ole täysi floppi, ehkä kokeilen tätäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole lukenut tai kuullutkaan muista Enden kirjoista. Voi olla, etten ihan innostu kokeilemaan tämän pettymyksen jälkeen :D Mutta kokeile sinä kuitenkin! Alemmista kommenteista näkee, että moni on tästä kirjastakin pitänyt hurjan paljon.

      Poista
  2. Minullekin Enden kirjat olivat rakkaita nuorempana. Eteenkin Mielinkielinliemi. Tähän pitäisi palata vielä. Hatarasti muistelen, että en itsekään kokenut ihan kaikkia Bastianin vaiheita niin hurjan mielenkiintoiseksi, vaikka romaanin asetelmassa kiehtovuutta onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en tiedä, toinen osa kirjasta oli niin hirveän tylsä! Ihan kummallista, koska alku oli niin hyvä. Mutta eikös tämän pohjalta tehdyistä elokuvista juuri se toinen leffa, joka pohjautuu ainakin jossain määrin kirjan toiseen osaan ekan leffan pohjautuessa ensimmäiseen osaan, flopannut ihan kunnolla? En ole nähnyt sitä enkä kyllä varmasti katso :D

      Poista
  3. Minä rakastin tätä lapsena, nyt aikuisena en ole lukenut kirjaa kokonaan. Lapsena kuin useana vuonna itsenäisyyspäivän aikaan. Pidin siitä, miten kirja alkoi hitaasti ja johdatti sitten huimiin seikkailuih. Hmm, pitäisikin antaa luettavaksi omalle Harry Pottereita rakastavalle tyttärelleni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi vähän päinvastoin: kirja alkoi hyvin mielenkiintoisesti mahtavalla seikkailulla, mutta sitten toinen osa alkoi jarrutella aivan liikaa.

      Toivottovasti tyttösi pitää tästä! Voi olla, että minäkin olisin pitänyt enemmän nuorempana.

      Poista
  4. Sama juttu minulla myös. Lapsena rakastin, kolahtaisikohan enää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, kokeile ihmeessä! Kirjan voi onneksi jättää aina kesken :)

      Poista
  5. Minä luin tämän joskus lapsena ja rakastin tätä kovasti. Itseasiassa olen lukenut tämän useampaan otteeseen, mutten enään aikuisiällä. Tiedä sitten olisiko tämä enään huikea lukukokemus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kirjat on ihan hyvä jättää sinne lapsuuteen :D

      Poista
  6. Minä rakastuin lapsena Päättymätön tarina -elokuvaan. Kieltämättä hieman hirvitti tarttua kirjaan, mutta elokuvan lailla sekin sai palan sydämestäni :)

    Harmi, että kirjan loppu ei ollut sinulle yhtä hyvä kuin alku. Bastianista ei todellakaan ollut helppo tykätä koko aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä sinua! :D No ei, kiva kuulla, että kirja toimi sinulle. Kirjapettymykset kun ovat vähän ikäviä.

      Voi vitsit, Bastian oli niin kiva aluksi, mutta revin kyllä hiuksia päästäni hänen kanssaan loput kirjasta.

      Poista
  7. Siihen aikaan, kun isä (minä) ensimmäisen videonauhurin osti, niin lasten kanssa tätä katsottiin ja sutta hieman pelättiin. Kirjaa en ole lukenut, mutta radio Nostalgia soittaa aika ajoin vieläkin leffan tunnusmelodiaa Never ending story. Joten muistoissa monilla, kuten kommentitkin osoittavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei liene montaa joka ei olisi tätä joskus lukenut tai katsonut elokuvana. En muista minkä ikäisenä olisin elokuvan nähnyt enkä itse asiassa muista itse elokuvastakaan enää paljoa, parhaiten ihanan Fuhhuurin :)

      Poista
  8. Luin tämän lapsena pariinkin kertaan ja minusta tämä oli silloin aivan lumoava. Tykkäsin silloin tosi paljon muistakin Enden kirjoista Momosta ja Mielinkielinliemistä. Olen harkinnut jo jonkin aikaa kokeilevani jotakin Enden kirjaa näin aikuisena. Toivoisin pitäväni edelleen, mutta eihän sitä tiedä, tuntuisiko kirja minustakaan enää nykyään samalta kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina voi kokeilla, vaikka vaarana on toki se, että muistot kirjasta menevät pilalle. Pääosin olen kuitenkin itse yhä pitänyt uudelleen lukemistani lapsuudenkirjoista, esimerkiksi Pikku vampyyrista.

      Poista
    2. Olen viime vuosina jotenkin tykästynyt lapsuuden kirjojen uudelleenlukemiseen. Olen välttynyt miltään suurilta pettymyksiltä, vaikka melko monesta muistan pitäneeni vielä enemmän lapsuudessa. Jotenkin lapsuuden suosikkien lukeminen tuntuu jo nyt todella nostalgiselta.

      Poista
  9. Luin tämän lukupiirin toukokuun teoksena ja bloggasin siitä vasta nyt. Olen niin samoilla linjoilla kanssasi. Eka osa ihan ok (etenkin kun jossain kohdissa tuli muistikuvia elokuvasta), toinen osa tarinasta kamala ja tylsä (kirjoitin muuten lukupiiriä varten muistiinpanoihin myöskin Bastianin haahuilusta). Bastianin hahmokehitys oli yllättävä (ja kaiketi opettavainen), mutta se oli kirjoitettu niin, ettei muutos ollut kiinnostavaa luettavaa. Harmi, että tämä ei ollut minulle ihana lukukokemus niin kuin monelle muulle, ja luulenpa etten lapsenakaan olisi pitänyt tästä. Ei nuorempana koskaan kiinnostanut, yhtenä syynä kaksivärinen fontti, mutta muistelen että isosiskoni olisi tätä kehunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se toinen osa oli ihan järkyttävän puuduttava! Ensimmäinen osa oli vielä kiva ja vetävä ja se toi elävästi mieleen yksityiskohtia elokuvasta, mutta voi vitsit sitä toista puoliskoa... Nyt ihmettelen, että miksen vain jättänyt tätä kesken, varsinkin, kun en lukenut tätä mitään lukupiiriä varten vaan ihan itsekseni :D

      Poista