6.9.2013

Eben Alexander: Totuus taivaasta

 
Ihan ensimmäisenä haluan kertoa, että olen täysin hämmentynyt siitä mitä juuri sain luettua loppuun. En tiedä mitä sanoa. Eikä se johdu siitä, että lukukokemus olisi ollut niin mahtava, vaan itse asiassa... päinvastoin. Vähän naurattaakin jopa. Minun olisi pitänyt ottaa vakavissani Eben Alexanderin kirjan hyvin asenteellinen nimi, Totuus taivaasta. Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus, ja ehkä olisin välttynyt tältä, anteeksi suoraan sanottuna, soopalta. Luin kirjan kuitenkin lopulta loppuun, sillä se kuitenkin herätti ajatuksia.

Minun ja Eben Alexanderin elämänkatsomukset ovat melkein kuin yö ja päivä ja siksi mielipiteeni hänen kokemuksestaan ovat sellaisia kuin ovat. En kuitenkaan millään muotoa halua väheksyä Alexanderin lailla uskovia ihmisiä, sillä minulle on aivan sama mihin kukin uskoo tai turvautuu. Se ei ole minun asiani. Joten kritiikkini koskee vain tätä kirjaa ja Alexanderin tapaa kirjoittaa se.

Reilu viisikymppinen neurokirurgi, Eben Alexander, herää eräänä tavallisena maanantai-aamuna hieman aikaisemmin kuin normaalisti. Edellisenä iltana hänellä oli ollut pientä selkäkipua ja nyt vuoteessa kääntyessään kipu iskee häneen vielä rajummin. Kylvyn jälkeen tulee hirveä päänsärky, kosketuskin käy jo kipeää. Pian Eben menee tajuttomaksi ja alkaa kouristella. Mies kyyditetään sairaalaan, jossa lääkärit lopulta päätyvät pelättyyn diagnoosiin: hänellä on kolibakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus, mikä on hyvin, hyvin harvinainen tauti aikuisella ja terveellä ihmisellä. Bakteerin aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa bakteerit hyökkäävät ensimmäisenä aivojen pintakerroksen kimppuun. Pintakerroksessa tapahtuu ihmisen johdonmukainen ajattelu ja se vastaa myös muistista, kielestä, näkö- ja kuuloaistimuksista ja tunteista. Pintakerroksen eli aivokuoren tuhottuaan bakteerit hyökkäävät syvemmällä olevien aivojen osien kimppuun. Viimeistään tässä vaiheessa ihmisen selviytymismahdollisuudet ovat hyvin pienet.

Seitsemän päivän koomassa olon jälkeen Eben Alexander kuitenkin herää, vaikka ennuste oli ollut hyvin huono. Hän vieläpä toipuu täysin. Mutta ei siinä kaikki, sillä ollessaan koomassa Eben sai kokea tuonpuoleisen, "ultratodellisuuden", kuten hän sitä itse nimittää. Oikeammin siis taivaan ja sen monet tasot. Kirjallaan Totuus taivaasta hän haluaa kertoa tuosta matkastaan sinne.

Mutta, mutta. Aloitetaan siitä, että ensinnäkin Alexander kirjoittaa hyvin huonosti. Kerronta on poukkoilevaa ja hyvin, hyvin toisteista. Ehkä vähempikin vakuuttelu siitä, kuinka hän on tiedemies eikä uskonut kuolemanrajakokemuksiin ennen kuin vasta nyt tai että kaikki mitä hän koki oli totisinta totta, riittäisi. Minun silmissäni kaikki tämä vakuuttelu vain heikentää hänen uskottavuuttaan.

En väitä, etteikö Alexander olisi voinut kuitenkaan kokea kaikkea mistä kirjassaan kertoo. Mutta se, että hän sanoo tuon kuolemanrajakokemuksensa olevan tieteellisesti todistettavissa, koska HÄN koki sen, menee yli ymmärrykseni. Jos minä olisin nähnyt joskus vaikkapa aaveen, kertoisiko se silloin siitä, että aaveita on olemassa ja että se on tieteellinen fakta ja tieteellisesti todistettavissa? Ehkä se olisi minulle totta, mutta tieteellisesti ikävä kyllä ei. Tässä maailmankaikkeudessa on varmasti paljon asioita, joita emme vielä ymmärrä tai tule koskaan ymmärtämäänkään, ja ehkä tuolla jossain on jopa taivas tai jokin vastaava paikka, mistä sen tietää, mutta kun yksinkertaisesti sellaisia asioita ei vain (vielä) voi todistaa tieteellisesti. Siksi en siis ymmärrä Alexanderin ajattelutapaa tässä asiassa.

Kirjaa lukiessani mietin myös, että miksei Alexanderin kokemaa voisi selittää muulla tavalla. Kirjan loppupuolella hän käykin läpi useita eri vaihtoehtoja, jotka voisivat selittää hänen kuolemanrajakokemuksensa, mutta osan selityksistä hän torppaa vain tokaisemalla, että hänen muistonsa ovat niin todentuntuisia ja voimakkaan interaktiivisia, että tämä selitys ei vain käy. Parin selityksen hän sanoo olevan epätodennäköisiä. Mutta eivätkö ne silti voisi olla mahdollisia? Koomassa ollessa ihmisen aivojen uloin aivokerros lakkaa toimimasta ja käsittääkseni tällöin ihminen ei voi nähdä unia. Mutta entä se hetki, kun ihminen herää koomasta, kun hänen aivokuorensa alkaa taas toimia? Alexander pitää tätäkin poissuljettuna, sillä hänen kuolemanrajakokemuksensa oli niin pitkä (vaikka hän painottaa moneen otteeseen, ettei "ultratodellisuudessa" ole mitään käsitystä ajasta...) eikä sitä olisi voinut kokea sen verran lyhyessä ajassa. Hän myös sanoo, että hänen kokemuksensa ei tuntunut unelta, koska se oli niin todellista. Hmm, onkohan Alexander sitten koskaan nähnyt hyvin todentuntuisia unia? Eiköhän me kaikki olla. Ja unihan voi nukkuessa tuntua hyvinkin pitkältä, vaikka se oikeasti kestäisi vain muutaman minuutin.

Takerruin Alexanderin kertomuksessa myös siihen, että hän tuntuu ajattelevan, että hänen kuolemanrajakokemuksensa oli jollain tapaa kaikista aidoin ja se ainoa oikea ja muiden ihmisten kokemat jollain tapaa vääriä. Myös se, että paikka, jossa hän vieraili, on Jumalan ja Luojan koti, taivas, jota asuttaa myös enkelit, eli selkeästi kristinuskon mukainen taivas, mutta missään vaiheessa hän ei kerro miten tähän tulokseen tuli. Miksi jumala oli juuri kristinuskon Jumala? Alexander painottaa lisäksi sitä, ettei tuota "ultratodellisuutta" ja siellä tapahtuneita asioita ja koettuja tunteita voi selittää sanoin eikä siellä oikein mikään vastaa meidän tuntemiamme sanoja, mutta silti hän kuvailee lentäneensä taivaalla (ja välillä perhosen siivillä), jonka alapuolella aukesi vehreitä maisemia, joiden keskellä tanssivat piirissä iloiset ihmiset ja kiljuvat lapset. Aika konkreettista muuten niin epämääräisessä paikassa.

Anteeksi, mutta itse pidän tätä ihan höpönä. Alexanderin tarina olisi ollut paljon uskottavampi jos hän olisi osannut paremmin perustella mielipiteensä ja kokemuksensa "tieteellisyyden" eikä vain luottaa jatkuvaan vakuutteluun ja jankkaamiseen. Sitä olisin odottanut tiedemieheltä. Mutta ehkä tällekin kirjalle on oma kohderyhmänsä. Ehkä jotkut, toisenlaisen elämänkatsomuksen kannattajat, saavat Alexanderin kokemuksista jopa lohtua. Minusta tämä oli vain todella huonosti kirjoitettu kirja. Yksi tähti siitä, että kirjassa oli ihan mielenkiintoista tietoa kolibakteerin aiheuttamasta aivokalvontulehduksesta.



Eben Alexander: Totuus taivaasta. Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus (Proof of Heaven: A Neurosurgeon's Journey into the Afterlife, 2012)
Suom. Sirkka Aulanko
WSOY 2013, 190 s.