Emma Donoghuen romaani Huone on kiehtonut minua siitä saakka kun luin alkuperäisestä eli englanninkielisestä Huoneesta ensimmäiset blogiarviot. Minulla oli etukäteen sellainen kutina, että tästä kirjasta voi tulla kirjavuoden 2012 yksi parhaimmista lukemistani kirjoista ja luulen, että kutina saattaa pitää paikkansa.
Huone on tarina viisivuotiaasta Jackista ja hänen Äidistään. He asuvat kahdestaan Huoneessa, jossa ovat muun muassa Seinät, Sänky, Pöytä, Kattoikkuna ja Telkkari. Huoneessa on myös Ovi, mutta Jack ja Äiti eivät käytä sitä koskaan. Vain Vanha Kehno käyttää sitä ja tuo heille Sunnuntaituomisia. Jack ei tunne ulkomaailmaa muuten kuin televisiosta. Aluksi hän luuleekin, että se kaikki on olemassa vain televisiossa, mutta Äiti kertoo Jackille, että se kaikki on todellista ulkopuolella. Jack ei oikein ymmärrä, mutta vielä joskus hänen täytyy. Sitten kun Äiti sanoo niin.
En ihmettele yhtään, että kirja on ollut myyntimenestys ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomessakin kirjabloggaajat ovat tästä pitäneet. Näin myös Tammen mainostavan Huonetta televisiossa! Siis milloin viimeksi olen nähnyt tv-mainoksen, jossa mainostetaan kirjaa?! Kenties koskaan? Toivottavasti kirja myy hyvin myös Suomessa, sillä kiinnostavan aiheen ja lukuromaanimaisuuden vuoksi se maistuu varmasti monille.
Huone on hyvin juonivetoinen kirja. Ei kannata kuitenkaan pelästyä, että kirja olisi liian kevyt tai hömppää tai liian nopeasti etenevä. Se on siinä mielessä kevyt, että se on helppo ja nopea lukea ja sen kieli on mukavaa. Suomennoskin on mielestäni laadukas, vaikken alkuperäistä olekaan lukenut. Kirjan aihe on toki ahdistava ja surullinen, mutta silti Huone onnistuu olemaan toiveikas ja lohduttava. Se on sitä mukavaa lukuromaanikirjallisuutta.
Huone on koskettava kertomus äidinrakkaudesta, toivosta ja sopeutumisesta. Se on kirjoitettu Jackin näkökulmasta, joten tarina ei tunnu niin kamalalta mitä se olisi voinut olla äidin näkökulmasta. Lapsen vielä ymmärtämättömin silmin asiat näyttävät valoisammilta.
Näiden kehujen jälkeen voisi olettaa, että kirja osui kohdallani napakymppiin. Ei valitettavasti ihan, vaikka niin kovasti siitä pidinkin. Kirjan ainoa heikkous on sen loppupuoli, siis puolesta välistä loppuun saakka, suurin piirtein. Tarina etenee viimeisiinkin sivuihin asti sopivaa, aika ripeääkin tahtia, mutta silti kirja tuntuu junnaavan välillä paikallaan. Loppuratkaisu alkaa olla jo selvä, mutta missä se alun jännitys on? Kirjan voikin helposti jakaa kahteen osaan. Osia en tietenkään määrittele tässä, sillä spoilaisin asioita, mutta jälkimmäinen osa on minusta suoraan sanottuna tylsempi vaikkakin tärkeä osa kirjaa.
Tähän mennessä lukemistani kirjoista tänä vuonna Huone on ollut kaikkein paras!
✩✩✩✩
Emma Donoghue: Huone (Room, 2010)
Suom. Sari Karhulahti
Tammi 2012, 323 s.
Taisin bongailla tämän Tammen uutuusluettelosta ja vaikutti minustakin todella mielenkiintoiselta. Arviosi perusteella voisinkin toteuttaa mietintäni lukemisesta ja etsiä käsiini tämän mahdollisimman nopeasti! :)
VastaaPoistaEi tämä missään nimessä huono vaihtoehto ole! Jos kaipaat joku päivä sellaista tavallaan mukavaa luettavaa, mutta kuitenkin karmivalla aiheella varustettuna, niin kannattaa lukea.
PoistaTämä on odottamassa minunkin lukupinossani ja kuten sinullakin, minunkin kiinnostukseni tähän heräsi jo ensimmäisiä Room-arvosteluja lukiessa. Ja toden totta, minäkään en muista aiemmin nähneeni mainosta, joka mainostaisi vain yhtä kirjaa. Olipa tuo mainos jopa niin huomiota herättävä, että miehenikin oikein kysyi jotta mikäs tuo on - ja hän kun on enemmän elokuvaorientoitunut eikä oikein jaksa kirjoista välittää.
VastaaPoistaJään odottelemaan arviotasi :)
PoistaJep, se on tosi erikoista kun näkee kirjaa mainostettavan telkkarissa. En siis ihmettele, että miehesikin sen "hoksasi".
Minä luin tämän joulukuussa alkukielisenä tosiaan ja pidin kovasti! Aika moni on ollut jotenkin hämmentynyt ja ahdistunut kirjasta ainakin jossain määrin ja eihän tämä toki mikään ihan helppo tarina ole kun miettii jo sen lähtökohtia, esim miksi he alunperinkään ovat huoneessa jne.
VastaaPoistaErikoinen ja omalla tavallaan hieno kirja!
Alkukielisenä tää olisi varmasti myös ollut tosi kiva luettava. Tai siis yleensähän alkuperäinen on luonnollisesti parhain, mutta tässä suomennos tuntui olevan tosi laadukas!
PoistaMinä koin siinä mielessä ahdistusta Huonetta lukiessani, kun aloin kuvitella vastaavaa tilannetta itselleni. Makoilin sängyssä lukemassa ja aloin pohtia kuinka outo tunne se olisi jos en pääsisikään asunnostani enää ulos, minut olisi teljetty sinne loppuiäkseni. Sitten toisena päivänä olin suihkussa ja mietin, että mitä jos joutuisin elämään täällä, pikkuruisessa kylppärissämme. Hyi.
Minä luin tämän vähän aikaa sitten englanniksi (http://kirjavakammari.blogspot.com/2012/01/tb-tiistai-emma-donoghue-room-huone.html). Pidin myös aika paljon, ja olin ihan samaa mieltä, että kirjan alkupuoli oli parempi kuin loppupuolisko.
VastaaPoistaHyvä kun linkitit, en muistanut arviotasi. Lisään sen tämän postauksen perään :) Sinulla oli hyvää pohdintaa kirjoituksesi lopussa ja kommentoijienkin osalta. Palaan vielä lukemaan niitä :)
PoistaEtkö joutunut koskaan kärsimään Jari Tervon Laylan tv-mainoksen äärellä? Alkoi aina kamalalla määkivällä laululla ja hyi olkoon. Sai vaan kamalat inhoreaktiot aikaan koko kirjasta!
VastaaPoistaAi niin, Layla! Joo, en minäkään pitänyt siitä mainoksesta. Tosin ymmärrän paremmin sen mainostamisen, koska se on kotimainen.
PoistaArvostelu arvostelulta olen entistä vakuuttuneempi siitä, että myös minä tulen pitämään tästä.
VastaaPoistaMinä saan ihottumaa Remeksen Teräsleijona-kirjojen mainostuksesta. Yäääää!
Toivottavasti tuletkin pitämään!
PoistaMinä en muista Remes-mainoksia :--o Tosin en ihmettele vaikka niitä mainostettaisiinkin _myös_ televisiossa.