17.1.2018

Nina LaCour: We Are Okay


Nina LaCourin We Are Okay päätyi luettavakseni oikeastaan ihan vahingossa. Selailin kirjaston tietokannasta viime aikojen hankintoja ja kun We Are Okay ilmestyi näkyviin, innostuin, että jes, se todella kiinnostavalta vaikuttava sarjakuvaromaani on hankittu tänne, en muistanutkaan, että siinä oli noin kaunis kansi, varaanpa sen itselleni! Kun sitten myöhemmin olin noutamassa kirjaa kirjaston varaushyllystä, tajusin, ettei se ollutkaan se kuvittelemani sarjakuvaromaani, vaan eräs nuorille aikuisille suunnattu romaani, josta olin kuullut, mutta en ollut tuntenut suurta intohimoa lukea sitä. Olo oli kieltämättä hieman häkeltynyt (en ymmärrä, miten pystyin sekoittamaan kannetkin ihan keskenään), mutta päätin kuitenkin ottaa We Are Okayn mukaani ja katsoa, mitä siitä tuumaisin. Luen muutenkin hyvin vähän nuorten aikuisten (young adult, YA) kirjallisuutta, joten olisi jo aika tutustua siihen paremmin.

"I thought that it was more likely the opposite. I must have shut grief out. Found it in books. Cried over fiction instead of the truth. The truth was unconfined, unadorned. There was no poetic language to it, no yellow butterflies, no epic floods. There wasn't a town trapped underwater or generations of men with the same name destined to make the same mistakes. The truth was vast enough to drown in."

Marin ei ole puhunut kenenkään vanhan kaverinsa tai tuttavansa kanssa sen jälkeen, kun hän päätti jättää kaiken taakseen ja lähti toiselle puolelle Yhdysvaltoja kertomatta kenellekään mitään. Siitä on jo kuukausia. Kukaan muu kuin Marin ei tiedä, mitä oikein tapahtui. Nyt hän on newyorkilaisen yliopistonsa asuntolassa yksin, sillä kaikki muut ovat lähteneet joulun viettoon. Marinin paras ystävä Mabel on kuitenkin tulossa hänen luokseen kolmeksi päiväksi ennen joulua. Marinin on lopulta kohdattava vanha ystävänsä, totuus ja kaikki se, mikä sai hänet lähtemään.

We Are Okay on romaani, joka yllätti minut. En odottanut pitäväni siitä niin paljon kuin pidin. Kuvittelin sen olevan jotenkin nuortenkirjamaisempi eli sisältävän ehkä enemmän dialogia ja toimintaa ja kertovan jostain rakkaushuolista. Toki se kertoo niistäkin, mutta myös monista muista asioista. Nämä luuloni kertovat huvittavalla tavalla siitä, miten hukassa olen vielä YA:n suhteen. Ehkä aivojeni on vielä vaikea sijoittaa sitä nuorten- ja aikuisten kirjallisuuden väliin, kun omassa nuoruudessani YA ei ollut vielä mikään juttu.

Yllättävän lisäksi We Are Okay on aika melankolinen ja surullinen romaani, mutta jotenkin hyvin lohdullisella ja tunnelmallisella tavalla. Marinin ajatuksiin ja tunteisiin on helppo samastua ja niissä on vain ihana olla ja velloa siitäkin huolimatta, että hänen elämässään on ehtinyt tapahtua varsin surullisia asioita. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vain muutamaan päivään ja varsin suljettuun ympäristöön, autioon yliopiston asuntolaan. Ehkä kiehtovalla ympäristöllä on osansa siinä, miksi kirja tuntui niin tunnelmalliselta. Noin puolet kirjan luvuista kertoo kuitenkin edellisestä kesästä, jolloin tapahtui se, mitä Marin ei haluaisi muistella. Mabelin saapuminen New Yorkiin kuitenkin pakottaa Marinin ajattelemaan menneitä tapahtumia. Asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin aluksi voisi kuvitella.

We Are Okay on romaani monista eri asioista ja teemoista, kuten rakkaudesta ja surusta sekä yksinäisyydestä ja ystävyydestä, mutta raikkaalla tavalla. Se on jotenkin osuvasti kiinni tässä ajassa, mutta kuvaa samalla varsin universaalisti nuoruutta ja sen kipupisteitä. Tarinan muutamat vähän liian helpot tai yksinkertaistetut ratkaisut eivät nekään juuri häirinneet, kun tunnelma vei niin hyvin mukanaan. Ei siis harmittanut, vaikken vielä saanutkaan sitä alunperin odottamaani sarjakuvaromaania!

Helmet-lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa

––

Nina LaCour: We Are Okay
Dutton Books 2017, 234 s.

13.1.2018

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään


Katri Rauanjoen romaani Jonain keväänä herään oli Kahden naisen lukupiirimme joulukuun kirja. Koska joulutohinat veivät minut mennessään, pääsin aloittamaan kirjan vasta ihan joulukuun viimeisinä päivinä ja lopetin sen vuoden toisena päivänä. Se on siis ensimmäinen vuonna 2018 loppuun asti lukemani kirja.

Vaikka Jonain keväänä herään valikoitui juuri joulukuun lukupiirikirjaksemme, se on kaikkea muuta kuin jouluinen. Tai no jos joulun mieltää lohdun ja toivon ajaksi, Jonain keväänä herään voi sopiakin tunnelmaan. Se on tarina keski-ikäisestä luokanopettaja Kertusta, joka on aina pärjännyt, aina kuvitellutkin pärjäävänsä, ja ollut kaikessa mukana. Hänellä on mies, kaksi lasta ja kaunis omakotitalo. Hänellä on myös unikkovihko, johon hän suunnittelee päivää, jolloin tappaisi itsensä. Mitä Kertun elämässä on tapahtunut, että tilanne on ajautunut tähän pisteeseen? Syyt löytyvät lopulta niin viime aikojen kuin menneisyydenkin tapahtumista.

Romaani käsittelee monia etenkin nykyelämässä tuttuja asioita, kuten armottomia vaatimuksia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin, seksuaalista häirintää, riittämättömyyden tunnetta, masennusta sekä parisuhde- ja perheongelmia. Se on kirja raskaista, mutta tärkeistä asioista. Romaani ei kuitenkaan ole täynnä pimeyttä, vaikka jossain vaiheessa siltä tuntuukin. Se käy kohti valoa, kohti kevättä, jolloin kaikki on taas paremmin.

Pidin Rauanjoen romaanissa eniten siitä, miten aidolta ja uskottavalta se tuntui. Kertun ajatuksiin oli helppo samastua, sillä olen kahlannut läpi myös omat mustat kauteni, vaikken ole kuitenkaan kokenut samaa kuin Kerttu. Jokin tarinassa kuitenkin myös etäännytti ja hetken mietinnän jälkeen luulen syyn olevan kielessä. Se soi kivasti, on hieman runollistakin, mutta ehkä liian yksinkertaista ja hiottua makuuni. Dialogia on aika paljon, runsaampi Kertun sisäisen maailman kuvailu olisi ehkä tuonut hänen tuntemuksensa vielä vahvemmin esiin.

Kirjan nimestä ja kuvauksesta voi helposti päätellä, ettei Kertun suunnittelemaa itsemurhapäivää tule, vaan asiat kääntyvät parempaan suuntaan, kun Kerttu viimein oivaltaa terapian avulla, miksi hän tuntee olonsa sellaiseksi kuin tuntee. Vaikka tarinalla on ainakin osittain niin sanotusti onnellinen loppu, sitä ei saavuteta helpolla. Kirjassa siis onneksi vältetään sellainen siirappimainen loppuratkaisu, jossa päähenkilö voittaa masennuksen kuin sormia napsauttamalla, liian helposti. Se ei myöskään tunnu terapiakirjallisuudelta, joksi tämän tyyppinen teos voisi helposti lipsahtaa. Toki vastaavaa kokeneet saattavat löytää samastumispintaa ja lohtua Kertun kokemuksista, ja hyvä niin.


Helmet-lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina

––

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
Atena 2016, 249 s.

12.1.2018

Helmet-lukuhaaste 2018


Osallistun tänä vuonna muutamiin eri haasteisiin, joista yksi on Helmet-lukuhaaste 2018. Osallistuin siihen myös viime vuonna, mutta jäin vain kolmen kirjan päähän 50 kirjan tavoitteesta. Viime vuoden haaste roikkuu vielä tuossa oikealla sivupalkissa, koska haluan tehdä sen loppuun, olinhan jo ehtinyt valita viimeiset kolme kirjaa. On kuitenkin myös aika luoda oma postaus (jonka linkitän myös tuohon oikealle sivupalkkiin) tämän vuoden Helmet-lukuhaasteelle, sillä olen ehtinyt jo lukea yhteen kohtaan sopivan teoksen. En merkitse sitä kuitenkaan vielä listaan, koska tapanani on ollut merkitä luettu kirja listaan vasta kun olen kirjoittanut siitä blogipostauksen.

Helmet-lukuhaaste 2018:

1. Kirjassa muutetaan
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa
Nina LaCour: We Are Okay, 17.1.2018
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään, 13.1.2018
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Pidin viime vuoden haastetta melko helppona. Vasta aivan lopuksi täytyi jopa miettiä, millä kirjoilla muutamat viimeiset kohdat voisi saada täytetyiksi. Tämän vuoden haaste taas vaikuttaa haastavammalta. Esimerkiksi kohdat 9. Kirjan kansi on yksivärinen, 13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa ja 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä tuntuvat melko vaikeilta ellei kohdalle sitten vain satu tuurilla osumaan joku niihin sopiva kirja. Mukana on onneksi helpompiakin kohtia ja sellaisia, jotka oitis kutkuttavat mielikuvitusta.

Osallistun haasteeseen samaan tapaan kuin viime vuonna. En aio valita luettavakseni kirjoja yllä oleva lista mielessä, vaan luen sitä, mikä sillä hetkellä eniten kiinnostaa ja katson vasta sitten, sopiiko se haasteeseen. Jos ei, luen sen silti. Jos loppuvuodesta näyttää siltä, että voisin jopa saada haasteen valmiiksi (kuten viime vuonna kävi) ja haluankin saada, saatan suunnitella luettavia kirjoja listan mukaan. Rennosti siis, jotta ei mene suorittamiseksi.

Osallistutteko tänä vuonna Helmet-lukuhaasteeseen ja mitä mieltä olette haastekohdista?

8.1.2018

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut


Virve Sammalkorven Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut oli viimeinen viime vuonna kokonaan lukemani kirja. Siitä ei tullut suosikkiani, mutta se oli hyvin mielenkiintoinen, virkistävällä tavalla erilainen romaani.

Paflagonian perilliset on päiväkirjan muotoon puettu romaani, joka sijoittuu 1800-luvun alun Luoteis-Venäjälle. Nuori Iax Agolasky lähtee ihailemansa professori Moltiquen assistentiksi tämän luotsaamalle tutkimusretkelle Venäjälle etsimään "Paflagonian perillisiä", yli kaksi tuhatta vuotta sitten Anatolian niemimaalla sijainneen kansan jälkeläisiä. Salaperäisen metsäkansan sijaan he löytävät vähintään yhtä salaperäisen joukon eläimiä – vaiko sittenkin lapsia? Vaikuttaisi siltä, että näissä tuntemattomissa olennoissa on molempia, ihmistä ja eläintä. Moltiquen retkikunnan jäsenillä on kuitenkin toisistaan poikkeavat käsitykset siitä, miten tutkimusta tulisi jatkaa.

Paflagonian perilliset on saanut innoituksensa Pekka Nikruksen 1990-luvulla luomasta valokuvasarjasta Les Enfants des Ombers, Varjojen lapset. Kuvat ovat mukana romaanissa ja yksi niistä on päässyt sen kanteenkin. Kuvista voikin jo päätellä, että kyseessä on fantasia- tai vähintäänkin maagisrealistinen romaani, joka sijoittuu historiaan. Aika kiehtova yhdistelmä, jota en tule usein lukeneeksi.

Romaani on visuaalisesti kaunis. Sitä lukiessa tulee todella sellainen olo, että lukisi jonkun toisen henkilön päiväkirjamerkintöjä. Merkintöjen ohessa on pieniä lyijykynäpiirroksia, niistä puuttuu lauseita tai niistä ei saa selvää, joitakin merkintöjä puuttuu tai ne on ikään kuin jätetty romaanista kokonaan pois. Joitakin merkintöjä edeltää merkinnät koonneen tahon kommentti, jotkin jäävät lukijan itsensä tulkittaviksi. Merkintöihin mahtuu paljon aukkoja, jotka jäävät askarruttamaan lukijan mieltä. Aukkoisuudesta huolimatta kerronta etenee sujuvasti. Agolaskyn tunteet välittyvät merkinnöistä hyvin: mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ahdistuneempaa ja epätoivoisempaa teksti on, sillä leirillä ei mene hyvin.

Paflagonian perilliset on yhtä lailla kommentti erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta kuin myös historiankirjoituksen haasteista ja tieteen tekemisen eettisyydestä. Se on mielenkiintoinen romaani, joka erottuu positiivisella tavalla joukosta – ehkä kuitenkin hieman enemmän muotonsa kuin tarinansa ansiosta, vaikka jälkimmäinenkin on kiehtova.

Romaani palkittiin Savonia-palkinnolla vuonna 2017.


50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
Ulkoasu ja kuvitus: Pekka Nikrus
Karisto 2016, 137 s.

4.1.2018

Vuoden 2018 lukusuunnitelmat


Kun vuosi 2017 on nyt käsitelty, voidaan seuraavaksi luoda katse tulevaan vuoteen. Tänä vuonna ajattelin osallistua kolmeen eri haasteeseen ja niiden lisäksi olen asettanut itselleni myös henkilökohtaisia suunnitelmia ja tavoitteita. Mietin, että onkohan näitä nyt jo vähän liikaakin, mutta sekä haasteet että tavoitteet ovat aika löysiä eivätkä mitenkään aikataulullisesti erikoisen sitovia. Ehkä pystyn näihin kaikkiin, ainakin osittain.

Vuonna 2018 aion...

x Lukea vähintään 70 kirjaa. Tämän asetin Goodreads-tavoitteekseni.

x Osallistua uuteen Helmet-lukuhaasteeseen. Vuoden 2017 haaste on minulla vielä kolme kirjaa vajaa, joten suoritan sen loppuun ennen uuteen haasteeseen ryhtymistä. Tämä merkitsee tietysti sitä, että minulla on hieman vähemmän aikaa uuden haasteen kanssa, mutta ei se haittaa, sillä ei ole tärkeää, vaikken saisi uuttakaan haastetta suoritettua kokonaan. Kun olen saanut vanhan haasteen valmiiksi, teen siitä oman postauksensa ja julkaisen samalla uuden listan mietteideni kera.

x Osallistua Hurjan Hassun Lukijan Sarjakuvahaasteeseen. Haaste kestää 1.1.–30.11.2018 välisen ajan ja tarkoituksena on lukea mahdollisimman paljon sarjakuvia. Ilman tätä haastetta olisin joka tapauksessa asettanut jälleen tavoitteekseni lukea enemmän sarjakuvia, mutta toivottavasti haaste tuo lisää potkua. Viime vuonna luin seitsemän sarjakuvaa / sarjakuvaromaania, joten haluaisin ainakin ylittää tuon luvun.

x Osallistua Sivumennen-podcastin jo viime vuonna lanseeraamaan Hyllynlämmittäjä-haasteeseen. Haasteen tarkoituksena on lukea vuoden aikana kaksitoista omassa hyllyssä odotellutta kirjaa. Ei ole väliä, lukeeko kirjan per kuukausi vai vaikka kaikki kaksitoista kirjaa yhden kuukauden aikana – kunhan ne lukee vuoden sisällä.

Valitsin haasteeseen pelkästään englanninkielisiä kirjoja, joita on kertynyt hyllyyni paljon. Oli vaikea valita kymmenistä kirjoista pelkästään kaksitoista. Mietinkin alkuun valitsevani enemmän ja tekeväni haasteesta vähän erilaisen, mutta onnistuin lopulta poimimaan kaksitoista ehkä kaikkein kiinnostavinta kirjaa. Toivottavasti ne ovat sitä myös vielä loppuvuodesta (en nimittäin usko lukevani kaikkia kahtatoista esimerkiksi jo alkuvuoden aikana).


Hyllynlämmittäjäni vuodelle 2018 ovat:

Catherine Lacey: Nobody Is Ever Missing
Xan Brooks: The Clocks in This House All Tell Different Times
Becky Chambers: The Long Way to a Small Angry Planet
Daphne du Maurier: Rebecca
Sarah Moss: The Tidal Zone
Sarah Hall: Madame Zero
Jen Campbell: The Beginning of the World in the Middle of the Night
Kelly Luce: Pull Me Under
Emily Ruskovich: Idaho
George Saunders: Lincoln in the Bardo
Liz Moore: The Unseen World
Eowyn Ivey: To the Bright Edge of the World

Onnistuin mielestäni valitsemaan suht monipuolisen joukon kirjoja. Mukana on muutama novellikokoelma, yksi moderni klassikko, scifiä, pari paksumpaa romaania, kokeellisempaa kerrontaa ja niin edelleen. Osa kirjoista on odotellut hyllyssäni jo muutaman vuoden, osa vasta viime vuodesta, mutta kaikki kiinnostavat todella paljon. En ole pariin vuoteen lukenut kamalasti oman hyllyn kirjoja, joten toivottavasti Hyllynlämmittäjä-haaste auttaa siihen.

x Lukea enemmän tietokirjallisuutta. Viime vuonna luin kahdeksan tietokirjaa, mikä oli jo hyvin, mutta tänä vuonna haluan lukea enemmän.

x Vähentää somen käyttöä etenkin silloin kun haluan lukea. Huomaan usein kirjaa lukiessani ajatukseni harhailevan, ottavani puhelimen käteeni ja käyväni "vain pikaisesti" Instagramissa, Twitterissä tai lukemassa uutiset. Eihän se yleensä ihan pikaisesti onnistu ja jos onnistuukin, samanlaisia katkoksia tulee jo tunninkin sisällä monta. Haluaisin pystyä keskittymään vain kirjaan. Ehkä voisi alkuun kokeilla puhelimen viemistä toiseen huoneeseen kuin itse on, sillä puhelin on nimenomaan se pahin lukemisen keskeyttäjä.

x Osallistua vähintään yhdelle lukumaratonille. Ainakin kesällä.

x Viettää yhdessä toisen puoliskoni kanssa cosy reading -iltoja, ehkä noin kerran kuukaudessa tai kahdessa.

Osallistutteko te tänä vuonna mihinkään haasteisiin tai onko teillä jotain muita lukemiseen liittyviä tavoitteita?